Ruotsalainen duo Pom Femme esittelee debyyttialbuminsa Hits nimellä, joka tekee häpeilemättömän ensivaikutelman. Kaksitoista kappaletta käsittävällä levyllä Michelle Amkoff ja Philippa Magnusson rakentavat musiikillista maailmaansa vintagepopin, suurten tunteiden ja yllättävän keskeisen technoflötin ympärille. Levyn esittelyssä pop ja soul kohtaavat vaikutteita 60-luvun progesta sekä 70-luvun rockista. Viittaukset toimivat rakennuspalikoina nykyaikaiselle ilmaisulle sen sijaan, että niillä yritettäisiin palauttaa henkiin tiettyä aikakautta.
Tämä ilmaisu on kehittynyt useiden singlejen myötä. Debyytti Human Touch julkaistiin lokakuussa 2024 ja sitä seurasivat muun muassa Sunny Side Up, Summer Kissin’, Love Junkie ja Black Sun White Noise, joka on esittelymateriaalin mukaan tuorein single. Tietoisesti kunnianhimoisen nimen Hits alla tämä kehittyvä maailma saa laajemman kehyksen: kaksitoista kappaletta rakastumisesta, hurmoksesta, kaipuusta, aurinkoisista jatkoista ja niiden seurauksena tulevista krapuloista.
Duo kertoo albumin summaavan kaksi vuotta musiikillisia päähänpistoja, näennäisen huonoja ideoita, jotka osoittautuivat hyödyllisiksi, ja yhteistä halua olla jättämättä työtä kesken. He ilmoittavat myös tehneensä kaiken itse, ensimmäisistä sanoista miksaukseen saakka. Näin luova itsemääräämisoikeus on keskeinen osa albumista kerrottua tarinaa. Sen sijaan että projekti olisi rakennettu jonkin olemassa olevan kategorian pohjalta, Amkoff ja Magnusson esittelevät Hitsin oman vaistonsa seuraamisen tuloksena – valmiiksi asti vietynä levynä.
Retroviittauksia ja suuria tunteita
Kuvaavin selitys heidän työskentelytavastaan on myös teatraalisin. Duon omassa tarinassa ruotsalainen kaiho kohtaa saippuaoopperoiden suuret eleet, kontrasti jota kuvastaa ajatus Bergman-elokuvasta Austin Powers -asussa. Tässä yhdistyvät sisäänpäinkääntynyt ja prameasti esitetty kokemus: vakaville tunteille annetaan tilaa värikkäässä, liioitellussa kehyksessä. Taiteellisena tarkoitusjulistuksena kuva selittää, miten albumin vintage-estetiikka ja tunneteemat voivat esiintyä rinnakkain kumpaakaan latistamatta.
Neljän biisin nosto albumimateriaalissa antaa viitteitä tämän ajattelun laajuudesta. Pierre Plays Techno Flute kuvataan huiluvetoiseksi menoksi, jolloin projektin omalaatuisin instrumentaali nousee pääosaan. Bijou Bijou kulkee toista reittiä mustasukkaiseksi aavikkorockiksi kuvattuna. Trouble on esittelyn mukaan syntikka-balladi, kun taas Dannyboy lainaa tunnelmansa nostalgisesta yläasteen feelgoodista. Kuvaukset hahmottavat eri tunnelmatiloja mieluummin kuin yhtenäistä retron palettia: mukana on liikutaan riehakkaasta energiasta romanttiseen kitkaan, haavoittuvuuteen ja nuoruusmuistoihin.
Huilu toimii erityisen hyvin duon julistetun asenteen tunnusmerkkinä. Projektissa, joka ammentaa popin, soulin ja rockin tutuista perinteistä, technoflöytti tuo tietoisen tyylitörmäyksen mukaan. Se viestii, että rakkaus vanhempiin musiikillisiin muotoihin jättää tilaa myös kepposille. Sama jännite on albumin nimessä: Hits lainaa sanan, joka liitetään vakiintuneiseen hittikatalogiin, ja asettaa sen debyytin nimeksi. Itsevarmuus ja huumori tulevat osaksi esittelyä.
Värikkään ilmaisun rinnalla on myös käytännöllinen tavoite. Duo vertaa musiikillista ihannettaan Levi’s 501 -farkkuihin: jotain kestävää ja muuntautuvaa, joka toimii eri tilanteissa. Tietoisesti ilmaistu tavoite on tehdä musiikkia, joka kestää niin ruotsalaisen kesän, ranskalaisen jatkojuhlan kuin kyseenalaiset päätökset niiden välissä. Leikkisän kuvakielen taustalla on johdonmukainen taiteellinen ajatus: tutut perustat antavat tilaa persoonallisuudelle, eivätkä uudet lähestymistavat synny pelkän uutuudenviehätyksen vuoksi.
Hits toimii siis sekä johdatuksena että selityksenä duon työskentelymetodeista. Kaksitoista kappaletta asettaa singlet laajempaan kontekstiin, kun taas neljä uutta biisiä laajentavat materiaalissa kuvattua jännitettä. Romantiikka ja sen seuraukset muodostavat tunnepohjaisen punaisen langan; itsenäinen tuotanto ja mieltymys näyttävyyteen luovat raamit. Pom Femmen debyytti ei siis koske pelkästään vintagetyyliä, vaan tapaamisesta jossa kaiho, nautinto ja humoristiset keskeytykset kohtaavat – huilun ollessa keskeisellä sijalla.