Yli kolmen vuosikymmenen uransa aikana Kalle Chydenius on vakiinnuttanut paikkansa monipuolisena ja vaikutusvaltaisena hahmona Suomen musiikkielämässä. Vuodesta 1987 hän on toiminut tuottajana, säveltäjänä ja instrumentaalistina yhteistyössä artistien, bändien, elokuvatuotantojen ja esittävän taiteen produktioiden kanssa. Nyt Chydenius suuntaa valokeilan luovan työnsä toiseen puoleen: technoon. Perjantaina 9. lokakuuta hän esittelee uuden soolojulkaisunsa "BURNER" – riisutun, hypnoottisen kappaleen, joka johdattaa kuulijat hänen tulevalle, työnimellä "EP 1" kulkevalle EP:lle. Tämä julkaisu merkitsee paitsi uutta lukua myös sitä, että Chydenius nostaa esiin genren, joka on vaikuttanut hänen luovaan kehitykseensä 1990-luvun alusta lähtien.
Elinikäinen suhde elektroniseen ääneen
Chydeniuksen kiinnostus elektroniseen musiikkiin heräsi jo teini-iässä. Edelläkävijät kuten Kraftwerk, Gary Numan, John Foxx, Ultravox, D.A.F. ja Jean-Michel Jarre olivat hänen varhaisimpia inspiraation lähteitään, ja haave omasta studiosta täynnä laitteita kasvoi. Siitä huolimatta ensimmäiset ammatinhaaveet liittyivät sähköbasson hallitsemiseen ja pääsyyn popbändeihin ja perinteisempiin yhteyksiin.
1990-luvulla tapahtui ratkaiseva käänne. Chydenius löysi intohimonsa elektronisen tanssimusiikin tuottamiseen – innoituksena elektronisen tanssimusiikin videot Music Televisionissa kiertueilla sekä unohtumaton Orbital-keikka Helsingissä vuonna 1993. Nämä kokemukset avasivat ovia uusiin luoviin mahdollisuuksiin, joissa koneet ja live-muusikot saattoivat elää rinnakkain, ja syvensivät hänen sitoutumistaan techon, housen, trancen, junglen ja remix-kulttuurin pariin. Vuosien mittaan hän on työskennellyt digitaalisilla alustoilla kuten Logic ja kehittänyt omaa soundiaan sampleilla ja analogisilla syntikoilla.
Vahvasta kiinnittymisestä sekä pop- että elektronisiin ympyröihin huolimatta Chydenius koki usein ulkopuolisuuden tunnetta molemmissa maailmoissa. Suurimman osan omasta technostaan hän pitkään piti yksityisenä, tarjoten sitä vain lähimmille ystävilleen. Epävarmuus ja pelko siitä, ettei olisi "tarpeeksi aito", estivät häntä pitkään julkaisemasta technotuotantoja omalla nimellään – prosessin, jonka hän on kuvaillut hyvin henkilökohtaiseksi. Vähitellen hän kuitenkin alkoi julkaista omia elektronisia kappaleitaan, kuten "Flags" (2022) ja "Sheen" (2023), ensin aliaksella Kalle Cee, ennen kuin päätyi käyttämään oikeaa nimeään.
"BURNER" merkitsee virstanpylvästä: se on ensimmäinen technokappale, jonka hän on tuottanut täysin itsenäisesti, toisin kuin aikaisemmat yhteistyöt tuottaja Ville Hyvösen kanssa. Chydeniuksen mukaan tämä askel heijastaa hänen uutta varmuuttaan ja haluaan seistä sataprosenttisesti oman musiikillisen identiteettinsä takana, vaikka se haastaa hänen poptuottajauransa luomia odotuksia.
"BURNERin" – ja Chydeniuksen tavassa tehdä technoa – ydin on intohimo rytmiin ja odottamattomaan. Kappale syntyi rytmikokeiluista ja määriteltiin lopulta sattumalta löytyneen kuorosamplen kautta, joka antoi teokselle sen luonteen. Tämä pelkistetyn toiston ja asteittaisen muutoksen korostus on toistuva teema hänen urallaan. Chydenius suhtautuu myönteisesti myös sattumaan ja modulisyntikoiden tarjoamiin generatiivisiin mahdollisuuksiin, mikä estää musiikkia muuttumasta ennalta-arvattavaksi tai jäykäksi.
Tuleva EP:n tarkoitus on palata ja hioa minimalismia ja toistoa, jotka innoittivat häntä 90-luvun alussa. Nykyisiä inspiraationlähteitä ovat muun muassa tämän päivän technoartistit kuten Blawan, Surgeon ja Ignez, kun taas varhaisemmat vaikutteet kuten Sven Väth, Richie Hawtin, The Prodigy ja Jori Hulkkonen näkyvät hänen estetiikassaan edelleen. Kansainvälistä arvostusta osoittaa sekin, että Richie Hawtin sisällytti hiljattain Chydeniuksen remixin Fourestin kappaleesta "Volition" DJ-settiinsä.
Techno ei ole Chydeniukselle vain taiteellinen kanava vaan myös tila henkilökohtaiseen autonomiaan. Toisin kuin yhteistyöt perheen kanssa, kuten hänen edesmenneen isänsä – tunnetun säveltäjän Kaj Chydeniuksen – tai projektit veljen ja näyttelijä/laulaja Oona Airolan kanssa (muun muassa yhtye Veljekset Chydenius & Oona Airola, jonka albumi "Siedettäviä lauluja vol. 1" julkaistaan 16. lokakuuta), hänen soolotechonsa on ilmaisu, joka on vapaa perhesiteistä ja ulkoisesta vahvistuksesta.
Chydeniukselle techno on ennen kaikkea fyysistä – suora yhteys kehoon, jossa groove ja toisto ovat keskiössä. Elektronisen musiikin noustessa selkeämmin hänen taiteilijaidentiteettinsä etualalle hän kuvaa tätä sekä paluuna juurilleen että uuden luvun alkuna. "BURNERin" ja tulevan EP:n minimalistinen intensiteetti ilmentää kaipuuta ikiaikaiseen liikkeeseen ja katarsikseen ja kutsuu kuulijaa kokemaan technon perustavaa laatua olevana, kehollisena kielenä.