Oscar Stembridgen singlet ”Last Train Home”, ”See You in the Summer” ja ”500 Days of Summer” ovat kukin kuvanneet erityistä hetkeä. Uudella kuusiraitaisella EP:llään, Heartbreak, Blurred Nights & Everything in Between, niistä muodostuu osa laajempaa tarinaa. EP julkaistaan TEN Records -yhtiön kautta 16. lokakuuta ja kokoaa nämä kolme kappaletta yhteen ”Are We There Yet?”, ”Garden” ja ”Hold Me Till It’s Over” -kappaleiden kanssa.
EP:llä ei pyritä kertomaan suoraa tarinaa alusta loppuun, vaan se on kokoelma kuutta merkityksellistä hetkeä samasta suhteesta. Tunteet vaihtelevat ensivaiheen epävarmuudesta, kun läheisyys alkaa kasvaa, yhteisiin tulevaisuudenhaaveisiin, eron kipuun ja muistoihin joita jää jäljelle. Kappaleet toimivat itsenäisinäkin, mutta yhdessä ne saavat laajemman kehyksen.
Stembridge on kuvannut projektia kuutena Polaroid-kuvana samasta suhteesta: tunteiden ja hetkien kuvia, jotka ovat olleet riittävän merkittäviä tullakseen kappaleiksi. Tässä näkemyksessä raitojen ei tarvitse seurata tiukkaa kronologiaa. Yhdessä ne vihjaavat, kuinka suhde voi jatkua mielessä sen päättymisen jälkeenkin, kun muistot ja toivo elävät rinnakkain kaipuun kanssa.
Epävarmuudesta mahdolliseen tulevaisuuteen
”Are We There Yet?” käsittelee varhaista käännekohtaa: myllertävää tunnetta siitä, että ystävyys saattaa muuttua joksikin muuksi. EP:n pääraita ”Garden” siirtyy kohti toiveikkaampaa vaihetta. Kappale kertoo toisen tukemisesta toipumisen aikana ja yhteisen tulevaisuuden kuvitellusta. Se saa rinnalleen musiikkivideon, joka laajentaa projektin visuaalista ilmaisua äänijulkaisun ulkopuolelle.
”Garden”-kappaleen ydin kiteytyy sanoituksessa ”I’ll take your tears and grow a garden”. Stembridge on kuvannut ideaa keskeiseksi kappaleen sanoman kannalta: rakkaus voi tarkoittaa toisen auttamista löytämään itsensä uudelleen. Kappaleen painotus huolenpitoon ja uudistumiseen tuo uuden näkökulman EP:lle, joka käsittelee myös epävarmuutta ja eroa.
Tunteiden toisessa ääripäässä ”Hold Me Till It’s Over” kuvaa suhteen kaikkein kivuliainta kohtaa. Molemmat ymmärtävät, että loppu on lähellä, mutta kumpikaan ei ole valmis päästämään irti. Asetettuna varovaiseen alkuun ”Are We There Yet?” ja toivoon ”Garden”-kappaleessa, tästä laulusta tulee osa laajempaa kertomusta läheisyydestä: halusta jäädä, yrittämisestä tukea toista ja vaikeudesta hyväksyä loppu.
Täydellinen kappalejärjestys on seuraava:
- ”Last Train Home”
- ”Are We There Yet?”
- ”Garden”
- ”Hold Me Till It’s Over”
- ”500 Days of Summer”
- ”See You in the Summer”
Järjestys antaa kolmen aiemman singlen kohdata uudet kappaleet sen sijaan, että kappaleet esitelttäisiin irrallisina lukuina. Tuloksena on projekti, jonka tarina muotoutuu yhtä paljon raitojen keskinäisestä suhteesta kuin yksittäisestä laulusta. Melodiset kertosäkeet, orgaaninen tuotanto ja kerronnallisuus ovat projektikuvauksessa korostettuja ominaisuuksia.
Visuaalinen ilme on syntynyt rinnakkain musiikin kanssa. Analoginen valokuvaus, filmikamerat ja dokumentaariset hetkikuvat tuovat mieleen muistojen rakenteet: hetket, jotka ovat menneet mutta tuntuvat edelleen läsnäolevilta. Yhdessä ääni ja kuva vahvistavat EP:n perusideaa siitä, että suhteeseen voi palata pirstaleiden, ei lineaarisen kertomuksen kautta.
