Yaegerin keikkaa Way Out Westissä odotettiin ainakin omalta osaltani avoimin mielin. Totuus on, että en tiennyt hänestä etukäteen juuri mitään, enkä osannut lainkaan odottaa, mitä olin menossa näkemään tai kuulemaan astuessani sisään Linné-teltan uumeniin. Kuitenkin kävi ilmi, että tunnistin lopulta muutaman kappaleen kun ne soitettiin.
Joskus juuri tällainen tapa löytää uutta musiikkia on varsin hieno.
Ja Yaeger piti huolen, että hänen sisääntulonsa jäi mieleen.
Keikka alkaa sillä, että lavatyöntekijät rullaavat lavalle suuren laatikon, tai pikemminkin arkun. Se täytetään savulla ja kun musiikki käynnistyy, Yaeger ilmestyy sen sisältä. Teatraalinen alku luo heti tunnelman, joka säilyy koko esiintymisen ajan – ja ihmisiä yleisössä riittää, kenelle tehdä vaikutus. Yaeger on yksi ensimmäisistä artisteista Linné-lavalla tämän vuoden Way Out Westissä ja teltta on jo valmiiksi täynnä.
Lava ei ole kovin suuri, mutta se on rakennettu useaan tasoon, joiden välillä Yaeger liikkuu konsertin aikana. Lavastuksessa nähdään lisäksi aallonmuotoisia rakenteita ja yksityiskohtia, jotka tuovat mieleen kalanruodon tai kalan luurangon. Lopputulos on omaleimainen visuaalinen ilme ilman erityisen suurta tuotantoa.
Visuaalisuus on ehdottomasti olennainen osa kokemusta. Yaegerillä on oma vahva tyylinsä, joka tekee kokonaisuudesta sekä tyylikkään että viileän. Yhdessä lavastuksen, savun ja hänen tapansa liikkua lavatasojen välillä antaa keikalle selvän identiteetin, vaikka lava itsessään on varsin pieni.
Yaeger hyödyntää lavaa hyvin ja liikkuu eri tasojen välillä sen sijaan, että pysyisi vain etureunalla. Muutaman kappaleen jälkeen hän nappaa kuvan yleisöstä selkänsä takana. Ja niin täydessä Linné-teltassa ymmärtää hyvin, miksi hän halusi ikuistaa hetken.
Minulle, joka siis astuin telttaan tietämättä Yaegeristä etukäteen juuri mitään, kohtaaminen oli positiivinen. Erityisen mukavaa oli tunnistaa konsertin aikana muutamia tuttuja kappaleita. Showtaso pysyy tasaisen korkeana ja mukana on riittävästi niin visuaalisuutta kuin musiikillista tarjontaa, jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Valitettavasti Way Out Westin aikataulu ei ollut yhtä armollinen kuin Yaeger. Jouduin poistumaan ennen kuin keikka ehti aivan loppuun, jotta ehtisin seuraavalle konsertilleni. Jäin kuitenkin Linnéstä iloisena siitä, että olin tullut paikalle.
Settilistaa en valitettavasti tällä kertaa pysty tarjoamaan. Koska en tuntenut Yaegeriä lainkaan ennen keikkaa, sen listaaminen olisi ollut enemmän arvailua kuin journalismia.
Ehkä juuri tässä piilee festivaalien viehätys: joskus astut telttaan tietämättä esiintyjästä juuri mitään ja tulet ulos toiselta puolelta iloisena, että annoit mahdollisuuden.