Sombr, yhdysvaltalaisen laulajan ja lauluntekijän Shane Boosen taiteilijanimi, on lyhyessä ajassa noussut lupaavasta nimestä yhdeksi vaihtoehtoisen popin uusista suurista profiileista. Kappaleillaan ”Back to Friends” ja ”Undressed” New Yorkin artisti on saavuttanut merkittävän kansainvälisen läpimurron – ja Way Out Westissa hän osoittaa nopeasti, että hänen tavoitteensa ovat suuremmat kuin pelkkä kappaleiden esittäminen.
Sombr ei nimittäin ole vielä edes astunut lavalle, kun show on jo käynnissä.
Bändi astuu ensimmäisenä lavalle ja alkaa soittaa lavalla, joka näyttää tietyömaalta, mukana liikennevaloja, liikennemerkkejä ja useita tasoja. Entä Sombr itse? Hän on edelleen jossain lavan takana.
Yhtäkkiä seuraamme backstage-työntekijää suurilla näytöillä lavan sivuilla. Kamera kääntyy – ja siellä Sombr saapuu haarukkatrukilla, kädessään drinkki, jossa on pieni sateenvarjo.
Kyllä, haarukkatrukilla.
Kun hän vihdoin nousee kyydistä, hän jättää juomansa ja tekee muutaman punnerruksen ennen kuin suuntaa lavalle. Kaikki kuvataan ja näytetään suurilla taulunäytöillä, jolloin koko matka backstagelta näyttämölle sisältyy esitykseen.
Se on liioiteltua, itsevarmaa ja hieman absurdia. Mutta ennen kaikkea se toimii.
Kun 21-vuotias New Yorkin artisti vihdoin astuu Way Out West -yleisön eteen, hän jatkaa samaa linjaa. Sombr on teatraalinen, räväkkä ja esittää mielellään koko rocktähden repertuaarin, vaikka kappaleet usein käsittelevätkin paljon hauraampia asioita, kuten rakkautta, ihmissuhteita ja romanttista epävarmuutta.
Jo keikan alkupuolella hän nousee lavan toiselle tasolle, jossa kitaristi soittaa. Sombr laskeutuu hänen eteensä polvilleen, nousee ylös ja astuu sitten yksinkertaisesti kitaristin ja kitaran väliin antaakseen tälle halauksen. Pieni koominen hetki, joka samalla osoittaa bändin lämpöä ja yhteispeliä.
Ei kulu kauaakaan ennen kuin Sombr haluaa koko yleisön mukaansa.
Kaikkien pitää hypätä.
Ei vain edessä olevien, vaan aivan takarivissä asti seisovien.
Ja kylläpä he hyppivätkin.
Seison itse noin kymmenen metrin päässä yleisöstä ja tunnen, kuinka maa alkaa keinua jalkojen alla. Tuntuu kuin pieni maanjäristys kulkisi Slottsskogenin läpi, kun tuhannet ihmiset hyppäävät samaan aikaan. Melko vaikuttava todiste siitä, kuinka nopeasti Sombr on saanut yleisön mukaansa.
Biisillisesti on helppo ymmärtää, miksi hän on kasvanut niin nopeasti. Sombr kirjoittaa isoja, suoria popkertosäkeitä, joille antaa vaihtoehtoisen ja paikoin rockimman ilmeen. ”Homewrecker”, ”Back to Friends” ja ”12 to 12” osoittavat, kuinka hyvin tämä yhdistelmä toimii suuren festivaaliyleisön edessä.
Ja tietysti on ”Undressed”, yksi hänen suurimmista kappaleistaan ja sellainen kertosäe, joka tuntuu tehdyltä yhteislaulua varten Slottsskogenissa.
Kaiken keskellä on toki ruotsalainen yhteys. Kitaristi seisoo lavalla paidassaan, jossa lukee ”I Love Zara Larsson”, ja Sombr käyttää myös tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen ruotsalaista poptähteä lavalta. Pieni yksityiskohta, joka tuskin jää huomaamatta ruotsalaisella festivaalilla.
Festivaaliformaatti sopii Sombrille. Täällä suuret eleet, huumori ja spontaanius saavat tilaa. Lavastus vahvistaa ilmaisua ja antaa hänelle paljon mahdollisuuksia liikkua tasolta toiselle ja tehdä konsertista enemmän kuin pelkkä mikrofonin ääressä seisominen ja biisien esittäminen.
Sombr on ehkä suhteellisen uusi tähti, mutta Way Out Westissa hän esiintyy varmuudella, joka kertoo aivan muuta.
Ja kun maa Slottsskogenissa todella alkaa keinua jalkojen alla, on vaikea kuvitella parempaa todisetta siitä.
