Michael Warren on ehkä monille vielä melko tuntematon nimi, mutta tämän uuden kitaravetoisen ilmaisun taustalla on jo pitkä musiikillinen historia. Hän on työskennellyt säveltäjänä elokuva- ja tv-projekteissa sekä liikkunut eurooppalaisella klubiskenellä tuottajana ja DJ:nä. Once American -albumin myötä hän on suunnannut aivan toiseen suuntaan ja kääntänyt katseensa elämänvaiheeseensa Seattlessa ja luoteisessa Yhdysvalloissa.
Täällä kitara ja tarinat ovat keskiössä. Paikat, ihmiset ja muistot Seattlen alueelta ovat löytäneet tiensä suoraan musiikkiin – mikä selittää myös kappaleiden nimet kuten Mad Men of Ballard, Fremont Bridge, SODO, 3rd Ave Pigeon Man ja 520 Bridge / Mount Rainier. Musiikin juuret ovat folkissa, bluesissa ja vaihtoehtorockissa, mutta siinä on myös tummuutta, joka aika ajoin tuo mieleen Seattlen ja grungen rosoisemman ilmaisun.
Juuri tämä musiikki on todella iskenyt minuun.
Jos Spotify olisi kasetti, oma kappaleeni olisi luultavasti kulunut puhki tähän mennessä. Michael Warren on ollut toistolla viimeisen kuukauden ajan, ja Once American on muodostunut yhdeksi niistä harvinaisista albumeista, joiden kohdalla en tunne tarvetta hypätä yli yhtäkään kappaletta.
Toki minulla on suosikkejani. 3rd Ave Pigeon Man on kärjessä yhdessä Mad Men of Ballard ja SODO -kappaleiden kanssa. Mutta samalla myös muu materiaali on pirun hyvää. Harvoin törmää albumiin, jonka viimeisen kappaleen jälkeen tuntuu, että kaikki raidat todella pitävät koko matkansa ajan.
Kun mahdollisuus nähdä Michael Warren livenä Ruotsissa ilmestyy, on vaikea olla innostumatta hieman enemmän.
Eikä tilannetta yhtään huononna se, että tapahtuma on poikkeuksellisen erityinen.
Ennen julkaisujuhlaa Gamestreet 1:ssä hyvin harva edes tietää, että keikka tulee tapahtumaan, ja minä olen yksi heistä. Tämä luo oudon odottavan tunnelman konserttia kohden. Jollain tapaa se tuntuu jännittävämmältä kuin jättikonsertti Avicii Arenalla. Siellä kymmenet tuhannet odottavat samaa hetkeä. Tässä olemme vain muutama, joka tietää mitä on tulossa.
Lava on täysin riisuttu. Vain Michael Warren ja Lavender Noice, ja yhdessä he osoittavat nopeasti, ettei suuri tuotanto ole tarpeen, jotta materiaali toimii livenä.
Illan aikana kuullaan muun muassa Mad Men of Ballard, Fremont Bridge, SODO ja 520 Bridge / Mount Rainier. Kappaleet, jotka ovat kuukauden soineet päässäni, irtoavat nyt kuulokkeista ja saavat uuden elämän edessäni.
Erityisesti Mad Men of Ballard ja SODO ovat upeita tänä iltana. Esityksessä on raakuutta, joka sopii musiikkiin täydellisesti, ja riisuttu formaatti antaa melodioille ja tarinoille hyvin tilaa hengittää.
Sitten on 3rd Ave Pigeon Man.
Tähän minun on pakko tehdä varaus. Yritin illan aikana rastittaa kappaleita, kun ne soitettiin, mutta juuri 3rd Ave Pigeon Man jää jostain syystä rastittamatta. Johtuiko se siitä, ettei sitä soitettu, vai olinko liikaa uppoutunut konserttiin muistamaan listausta, en uskalla sanoa.
Se on tavallaan tyypillistä, sillä kyseessä on yksi ehdottomista albumisuosikeistani.
Teknisesti ilta ei ole täysin virheetön. Muutama yksityiskohta ei mene sataprosenttisesti nappiin, mutta on vaikea vaatia täydellisyyttä livetilanteesta, joka on vielä alkumatkalla. Pikemminkin on viehättävää kokea esitys juuri nyt, ennen kuin kaikki reunat on hiottu pois ja jokainen hetki on rutiinia.
Ei ole epäilystäkään, etteikö kappalemateriaali olisi kunnossa.
Tässä Once American -albumin vahvuus tulee esiin. Kun useita kappaleita irrotetaan albumilta ja ne seisovat omilla jaloillaan paljon riisutummassa liveformaatissa, ne pitävät edelleen. Kyse ei ole albumista, joka elää parilla itsestään selvällä singlellä ja siirtymillä niiden välissä. Päinvastoin tuntuu, että melkein jokaisen kappaleen voisi poimia illan aikana, eikä taso laskisi juuri ollenkaan.
Se on harvinaista.
Samaan aikaan on vaikea olla pohtimatta, miten tämä voisi kehittyä useamman muusikon ja isomman tuotannon kanssa. Sillä kun kappaleet toimivat jo nyt näin hyvin pelkistetyssä muodossa, on liveille paljon kasvumahdollisuuksia.
Siksi tämä ilta tuntuu vähän kurkistukselta siihen, mitä tulevaisuudessa saattaa olla luvassa. Pääsemme näkemään Michael Warrenin ja Lavender Noicen muodossa, jossa kappaleet ovat täysin keskiössä – ja tunne on selvä: tämä on vasta alku.
Jos vaistoni on oikeassa, ei mene kauaa, ennen kuin Michael Warren ja Lavender Noice siirtyvät paljon suuremmille lavoille. Kasvunvaraa on edelleen – ja ehkä juuri se tekee tästä kaikesta kaikkein jännittävintä.
Kannattaa siis hyödyntää mahdollisuus nähdä heidät vielä tällaisessa intiimissä ympäristössä.
Ja älä missään nimessä jätä tätä väliin.
Julkaisujuhla Gamestreet 1:ssä merkitsee siis Michael Warrenin uuden Once American -albumin julkaisua. Ja kuultuani useita kappaleita livenä, on oikeastaan yksi neuvo: etsi albumi valitsemastasi suoratoistopalvelusta, laita volyymi täysille ja kuuntele alusta loppuun.
Kerrankin tarkoitan koko albumia.
Ette varmasti tule pettymään.
