Mariskan Laulan, kirjoitan -konsertti Krapin Pajalla Tuusulassa perjantaina 18. syyskuuta tarjosi kiinnostavan katsauksen artistin pitkän uran taakse – puoleen, joka ei kaikille ehkä ole niin tuttu. Konsertin keskiössä nimittäin olivat Mariskan muille artisteille kirjoittamat kappaleet uudelleen sovitettuina konsertti versioina. Illan aikani toki kuultiin myös artistin omia hittejä vuosien varrelta, jotka nekin olivat saaneet päälleen uuden musiikillisen asun.
Krapin Pajan intiimi ympäristö sopi konserttiin erinomaisesti. Mariska ei ollut lavalla ainoastaan esiintyjänä, vaan ennen kaikkea lauluntekijänä. Kappaleiden väliin hän toi vielä henkilökohtaisemman ulottuvuuden lukemalla otteita omasta päiväkirjastaan. Tekstit liittyivät kulloinkin kuultuihin kappaleisiin ja avasivat yleisölle näkökulmia siihen, millaisista ajatuksista, tilanteista ja elämänvaiheista sanoitukset olivat syntyneet.
Illan alkupuolella kuultiin muun muassa Tarkasta tämä, Liikkumain, Suurempaa, Murha ja En haluu kuolla tänä yönä. Viimeinen tunnetaan erityisesti Jenni Vartiaisen levyttämänä kappaleena, mutta Mariskan esityksessä huomio kiinnittyi itse lauluun ja sen tekstiin. Myös Pate Mustajärven tunnetuksi tekemä Minä vaan toi esiin Mariskan roolin muiden artistien ohjelmistossa.
Oman tuotannon puolelta kuultiin esimerkiksi Suloinen myrkyn keittäjä, Liekki ja Hautaa mut.
Toisella puoliskolla näkökulma laajeni entisestään. Isä oli kulkumies, on Mariskan suomenkielinen versio The Temptationsin klassikosta Papa Was a Rollin’ Stone. Muille artisteille kirjoitetuista kappaleista kuultiin sellaisia tuttuja hittejä, kuten Junat ja naiset, Enkeleitä vai petoja ja Mestaripiirros.
Erityisen kiinnostava valinta oli Stam1na:lle kirjoitettu Tavastia palamaan, joka toi illan ohjelmistoon aivan erilaisen musiikillisen maiseman. Kappale osoitti jälleen, kuinka monenlaisiin yhteyksiin Mariskan tekstit ja sävellykset ovat vuosien aikana taipuneet.
Setin loppupuolella kuultiin vielä lisää omaa tuotantoa, uusi kappale Ra ra ra ja upea tulkinta Kukkurukuu -kappaleesta. Kokonaisuudesta muodostui eheä läpileikkaus Mariskan lauluntekijän urasta – omien kappaleiden ja muille kirjoitettujen laulujen rajat alkoivat vähitellen hämärtyä.
Konsertin ehkä kiinnostavin puoli oli juuri siinä, että musiikki sai rinnalleen tarinan. Päiväkirjaotteet toivat kappaleisiin henkilökohtaista taustaa ja tekivät näkyväksi sen prosessin, joka yleensä jää yleisöltä kuulematta. Kappaleet olivat osa elettyjä hetkiä.
Laulan, kirjoitan ei ollut perinteinen hittikonsertti. Sen sijaan se oli lauluntekijän muotokuva musiikin kautta. Kappaleet saivat olla illan päähenkilöitä, samalla tehden näkyväksi sen, kuinka laaja Mariskan vaikutus suomalaiseen populaarimusiikkiin on ollut. Yli 20 vuotta kestäneen uran aikana kirjoittajan pöydältä on lähtenyt tekstejä ja sävellyksiä hyvin erilaisiin musiikkimaailmoihin, mutta Krapin Pajalla ne palasivat takaisin niiden kirjoittajalle.
Illan esityksen jälkeen Mariskalta kuultiin kiinnostavia uutisia. Hän nimittäin väläytti, että konsertti kiertueesta on suunnitteilla vol. 2, sillä muille artisteille kirjoitettua materiaalia on kertynyt niin paljon, ettei kaikkea ollut mahdollista mahduttaa mukaan ensimmäiseen kokonaisuuteen.
