Erik Grönwall sytytti Gröna Lundin: Rockilta intohimolla ja pyrotekniikalla höystettynä

Erik Grönwall ilmaisi ilonsa palata Gröna Lundiin konsertoimaan – ja meno räjähti käyntiin välittömästi kun hän astui lavalle. Hän avasi täysillä alusta asti kappaleilla "Born to Break" ja "Headless Cross", ja molempien aikana lavaefektien pyrotekniikka toi lämpöä lavan eteen.

"Bad Bones" oli kolmas ja viimeinen kappale lavan etuosassa ennen kuin kuvaajina siirryimme puistoon. Hän paukutti rockkappaleita toistensa perään, mukaan lukien "18 and Life" ja "Black Velvet", ja yleisö oli silmin nähden hurmioitunut. En usko, että yksikään käsi jäi alas.

Erik kertoi sairastamisestaan leukemiaan ja siitä, kuinka hän päätti: "Jos selviän tästä paskasta, tulen laulamaan loppuelämäni." Tämän jälkeen hän lauloi "Written in the Scars", rauhallisemman kappaleen, jonka hän esitti livenä ensimmäistä kertaa illan kunniaksi.

Seuraavaksi oli taas aika pyrolle, kun hän esitti "Hell & Back", jota seurasi "Save Me". "Twisted Lullaby" -kappaleessa Erik yllytti yleisöä antamaan vielä enemmän energiaa takaisin lavalle huutamalla: "Huutaakaa nyt vähän perkele!" – ja yleisö vastasi kunnolla. Oli selvää, että Erik ja bändi nauttivat esiintymisestä, minkä hän myös ilmaisi sanoillaan: "Tämä on kyllä kivaa. Helvetin hauskaa minulla on."

Erik esitteli bändinsä jäsenet illan aikana ja mainitsi erityisesti, kuinka Jona Tee koskettimissa on ollut hieno tuki vaikeina aikoina. He molemmat olivat H.E.A.T-yhtyeessä – minkä yleisö selvästi tiesi – ja nykyään heillä on myös yhteinen YouTube-kanava.

Hän huusi yleisölle: "Päästäkää irti!" ja repäisi jälleen "Living on the Run" -kappaleella, joka päättyi sakeaan savuun lavalla.

"Highway Star" jälkeen hän palasi lavan etuosaan, kuten useamman kerran illan aikana, päästäkseen lähemmäs yleisöä ja sanoi: "Nyt perkele, aion tuntea teidät." Hän tarjosi faneilleen sekä nimikirjoituksia että selfieitä yleisön suureksi iloksi.

Seuraavan kappaleen edellä Erik kertoi sen olevan ensimmäinen, jonka hän tiesi tulevan levylle. Hän puhui siitä, kuinka tärkeää on asettaa terveys etusijalle ja että juuri siitä "Who's the Winner" -kappaleessa on kyse. Vielä yksi pyro-räjähdys ja hän lopetti kappaleen "Who is the winner now" käsi ylhäällä yössä. "How High" vaihtui sitten "Lost for Life" -kappaleeseen, jonka aikana hän tarttui kitaraan. Tämänkin kappaleen päätti näyttävä pyro ja savuefekti.

Erikin versio kappaleesta "House of the Rising Sun" alkoi rauhallisesti. Muusikot vetäytyivät taaemmas ja tunnelma oli erityinen. Sitten musiikki kiihtyi, bändi astui taas esiin ja tempo muuttui yhtäkkiä huomattavasti rockimmaksi. Uuden pyron jälkeen Erik rauhoitti tempon jälleen ja kappale päättyi yhtä rauhallisesti kuin se alkoi. Se aiheutti kylmiä väreitä.

Ennen kappaletta "Higher" Erik tunnusti, että silloin kun Cirkus-konsertti varattiin, levy ei ollut vielä valmis. Kappale päättyi konfettisateeseen ja koko konsertti huipentui "Praying for a Miracle (I Will Always Love You)" -kappaleeseen. Illan viimeinen pyrovalot nousivat lavalle ja nostivat lämmön jo entisestään hehkuvalla lavalla.

Yleisö koostui pääosin keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista ihmisistä, jotka tiesivät hyvin miksi olivat paikalla. He halusivat nähdä idolinsa, jota moni oli seurannut ainakin H.E.A.T-ajoista lähtien. Tunnelma oli korkealla niin katsomossa kuin lavallakin.

Erikillä on mahtava ääni! Se on sekä voimakkaan rockhenkinen että tunteikas ja pehmeä silloin kun tarvitaan. Hän hallitsee matalat ja korkeat äänet ongelmitta, joten hänen äänialansa on vaikuttava. On melkein vaikea ymmärtää, miten ääni kestää koko konsertin läpi ilman rasittumista. Erik on uskomattoman taitava laulaja ja mielestäni hänet pitäisi nähdä useammissa musikaaleissa – genre, jossa hänellä on jo kokemusta.

On vaikeaa laittaa kappaleita paremmuusjärjestykseen, koska jokainen niistä oli laadukas, joten jätän sen tekemättä. Erik ja bändi vaikuttavat erittäin yhteen hitsautuneilta ja lavalla näkyi sekä viihtyminen että yhteinen ilo.

Kaiken kaikkiaan konsertti oli huippuluokkaa. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa, jos konsertti vain olisi jatkunut yli noin 90 minuutin. Tahti ja energia pysyivät huipussaan koko keikan ajan ja lukuisat lavaefektit vain nostivat tunnelmaa entisestään.

Jättäessäni Gröna Lundin olin täynnä positiivista energiaa ja ajattelin: "Helvetti, miten hyvä tuo Erik Grönwall on!"

Yleensä säästelen täysiä arvosanoja, ettei asteikko ala menettää tehoaan... mutta tämän illan Erik Grönwallin konserttille annan ehdottomasti viisi pistettä viidestä.

Kiitos Erik, loistavasta konsertista!