Ruotsi ei ole hemmoteltu Dexys Midnight Runnersin vierailuilla, ja Malmössä bändi on esiintynyt aiemmin vain kerran, marraskuussa 2003 Kulturbolagetissa (KB). Kulturbolaget oli järjestäjänä myös tällä kertaa, mutta nyt tapahtumapaikkana oli perinteikäs Slagthusets Teater. Salissa oli lähes täyttä, vaikka aivan loppuunmyytyä ei ollutkaan.
Lava on sisustettu minimalistisesti: rummut, kaksi kosketinsoitinta ja saksofoni.
Kevin Rowland astuu lavalle täsmälleen klo 19.30 yhdessä Lucy Morganin, Sean Readin, Mike Timothyn ja Timothy Vellerin kanssa. Yhdessä he käynnistävät shown kappaleella I'll Always Love You uudelta albumilta LOVE. Vielä pari muuta kappaletta uudelta levyltä kuullaan, ja kappaleen You've Got the Love aikana Janelle Martin liittyy lavalle. Duetto hänen ja Kevinin välillä tuntuu modernilta ja hyvin popilta.
Because of You -kappaleen aikana on vihdoin vuorossa hieman enemmän swing-sävyjä. Bändi täydentyy, kun myös Olli Martin astuu lavalle pasuunansa kanssa. Yhdessä Sean Readin saksofonin kanssa he tarjoavat upean vaskisoolon. Yleisö pitää kuulemastaan, ja vihellykset raikuvat salissa.
Kevin päättää esityksen ensimmäisen osan kappaleella My Life in England Pt. 2. Yleisö taputtaa musiikin tahtiin eikä Kevin epäröi kutsua laulamaan kertosäkeeseen mukaan.
Ensimmäinen setti on takana, ja painotus on ollut uuden LOVE-levyn kappaleissa.
Saamme 15 minuutin tauon ennen toista settiä.
Ensimmäisenä toisen setin kappaleena kuullaan Curragh of Kildare, ja kun Kevin laulaa viimeisen sävelen kauniissa falsetissa, hän osoittaa vahvasti osaamistaan.
Breaking Down the Walls of Heartache -biisin myötä Dexys todella antaa kaikkensa, ja ei voi erehtyä siitä, kuinka hauskaa heillä on soittaessaan yhdessä. Tahti ja energia ovat nyt huomattavasti korkeammalla kuin ensimmäisessä setissä.
Kun Geno kuullaan, yleisö ymmärtää, että ollaan loppuhuipennuksen ja nostalgisen illan päätöksen kynnyksellä. Yleisö heiluttaa käsiään musiikin tahdissa ja yhteisöllisyys yhtyeen ja yleisön välillä on ilmeinen. Lattialta huudetaan ehdotuksia seuraavasta kappaleesta, johon Kevin vastaa hymyillen:
"Yes, I know that one!"
Sitten hän jatkaa:
"Try this one, I think you like it!"
Lucy Morgan siirtyy lavan etureunaan ja aloittaa Come On Eileen -kappaleen viulullaan. Yleisö hurraa ja yhtye tarttuu kappaleeseen, joka varmasti on yksi heidän suurimmista hiteistään.
Tällä kertaa ei kuitenkaan tunnu siltä, että kappale nousisi siivilleen, ja yhtye vaikuttaa hieman väsyneeltä juuri tämän kappaleen soittamiseen. Illan päätösnumerona kappale tuntuu siksi hieman laimealta.
Onneksi tämä ei kuitenkaan ole illan viimeinen kappale. Sillä kuullaan vielä kaksi encorea.
Kevin palaa lavalle yhtyeen kanssa, ja Sean Read käyttää tilaisuuden kysyäkseen: "What's she like?" Vastaus on tietysti This Is What She's Like. Ilta päättyy lopulta Tell Me When My Light Turns Green -kappaleeseen.
Iltaa summaten voin todeta, että kyseessä oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava konsertti. Ensimmäinen setti oli hieman rauhallisempi, mutta toisessa ja encoreissa yhtye tarjosi huomattavasti enemmän energiaa. Kevin Rowlandin ääni pitää yhä, vaikka joissain kappaleissa huomaa, ettei voima ehkä ole aivan samaa tasoa kuin 1980-luvun alkuvuosien huippuaikoina.
Illan suosikit olivat ehdottomasti Breaking Down the Walls of Heartache ja Geno.
Arvosana? Vahva neljä viidestä!
Dexys Midnight Runners live-kokoonpano:
Kevin Rowland – laulu
Sean Read – saksofoni/kosketinsoittimet/laulu
Mike Timothy – kosketinsoittimet
Lucy Morgan – viulu & laulu
Timothy Weller – rummut
Janelle Martin – laulu
Olli Martin – pasuuna
