Blood Orange on ennen kaikkea brittiläisen Dev Hynesin taiteilijanimi, ja hän on muusikko, tuottaja sekä lauluntekijä, joka liikkuu vapaasti vaihtoehtoisen R&B:n, popin, soulin ja elektronisten vaikutteiden välillä. Way Out Westissä hän näyttääkin nopeasti, kuinka monipuolinen muusikko hän on.
Musiikillisesti konsertti kuulostaa todella hyvältä. Ääni on selkeä ja hyvin tasapainotettu, ja Hynes vaihtaa esiintymisen aikana useita eri instrumentteja. Välillä hän istuu koskettimien ääressä, seuraavaksi soittaa kitaraa ja myöhemmin kaivaa esiin myös sellon. Tämä tuo konserttiin vaihtelua ja osoittaa, kuinka suuri osa Blood Orangen musiikista rakentuu Hynesin omaan musikaalisuuteen.
Lava itsessään on varsin yksinkertainen eikä visuaalisesti tapahdu kovin paljon. Keskittyminen onkin täysin musiikissa ja esityksessä, eikä tässä oikeastaan ole paljon valittamista.
Ongelma on pikemminkin yleisössä.
Vaikka Blood Orange tekee hyvää työtä lavalla, konsertti ei oikein koskaan onnistu innostamaan suurinta osaa yleisömerestä. Useimmat seisovat melko paikallaan ja yhteislaulu on rajoitettua. Toki siellä täällä näkyy ihmisiä, jotka tanssivat ja laulavat mukana, mutta tunnelma ei koskaan kunnolla leviä koko yleisöön.
Tämä synnyttää pienen etäisyyden lavan tapahtumien ja sen edessä olevan yleisön välille. Blood Orange suoriutuu musiikillisesti loistavasti, mutta konsertti ei koskaan saa sitä lisävauhtia, joka voisi muuttaa hyvän festivaalikeikan joksikin, minkä todella muistaa jälkikäteen.
Taitavasti toteutettu konsertti, jossa on erinomainen äänentoisto ja vaikuttavaa musikaalisuutta – mutta yleisö, joka ei koskaan kunnolla herää eloon.
