Skogsröjet oli päättänyt antaa perjantain pääesiintyjälle poikkeuksellisen pitkän soittoajan. Avantasia sai käyttöönsä jopa 2,5 tuntia, mikä sopii yhtyeen laajaan konseptiin ja lähestyy sitä kestoa, jonka heillä on omilla kiertueillaan. Pitkän festivaalipäivän jälkeen ja aloitusajalla vasta klo 23.00 jäi nähtäväksi, riittäisikö yleisöllä energiaa loppuun asti.
En ollut itse nähnyt Avantasiaa livenä aiemmin. Olin kuitenkin kuullut saman lähes kaikilta, jotka olivat: "He ovat loistavia livenä!"
Ilta käynnistyi kappaleella "Creepshow", jossa Tobias Sammet sai heti yleisön puolelleen luontevalla lavaesiintymisellään ja yleisökontaktillaan. Seuraavassa kappaleessa "Reach Out for the Light" illan ensimmäinen vierailija Kenny Leckremo astui lavalle. Hänen voimakas äänensä ja klassiset rock-tähtipooset nostivat tunnelmaa entisestään.
Avantasia on ainutlaatuinen konsepti raskaassa musiikissa. Tobias Sammetin metal-ooppera perustuu yhteistyöhön useiden laulajien kanssa, joista jokainen tuo oman soundinsa. Livenä käy ilmi, miksi konsepti on toiminut yli 25 vuotta. Laulajien vaihtelut tekevät konsertista enemmän musiikillisen näyttämön kuin perinteisen rock-keikan.
Illan aikana saamme Kenny Leckremon lisäksi nauttia myös Tommy Karevikista, Ronnie Atkinsista sekä Magnumin Bob Catleysta, jotka kaikki saavat omat hetkensä parrasvaloissa. Tobias Sammet toimii samaan aikaan koko konsertin yhdistävänä voimana. Eniten vaikuttaa laulajien välinen vuorovaikutus: duot tuntuvat luonnollisilta ja eläviltä, kuin he aidosti kertoisivat tarinaa yhdessä, eivät vain odottaisi omaa vuoroaan.
Myös ensemble-laulajat saavat tilaa illan aikana ja astuvat ajoittain taustalta etualalle. Hieno esimerkki tästä on "Farewell", jossa Chiara Tricarico siirtyy lavan takaosasta laulamaan dueton Tobias Sammetin kanssa. Hänen kirkas äänensä yhdistettynä Sammetin voimakkaaseen laulutyyliin luo hienon kontrastin ja osoittaa Avantasian laajan vokalistivalikoiman.
Myös lavashow on korkeatasoinen. Taustakuvat ja lavastus muuttuvat konsertin aikana antaen jokaiselle kappaleelle oman visuaalisen kehyksensä. Rekvisiittaa käytetään myös tehokkaasti – kappaleessa "Lucifer" Tobiasin flyygeli alkaa palaa, ja "The Toy Master" -kappaleessa suuri lepakkomaisen näköinen valtaistuin rullataan lavalle ja se syöksee tulta liekkien valaistessa näyttämön. Kyseessä on hyvin toteutettu tuotanto, jossa visuaalisuus tukee musiikkia sen sijaan, että kilpailisi sen kanssa.
Kun Tobias yhtäkkiä ilmoittaa illan viimeisestä numerosta, reaktio tulee spontaanisti: Jo nyt? Kello lähenee jo 01.30, mutta myöhäisestä ajankohdasta huolimatta konsertti on kulunut paljon nopeammin kuin odotin.
"Sign of the Cross / The Seven Angels" toimii mahtavana päätöksenä, jossa kaikki laulajat kokoontuvat lavalle ja solmivat yhteen illan, joka oli täynnä vahvoja laulusuorituksia, musiikillista vaihtelua ja vaikuttavaa yhteispeliä.
Tämä esiintyminen ylitti odotukseni ja voin vain yhtyä siihen yleisnäkemykseen, että Avantasia on äärimmäisen hyvä livenä.
