Zara Larsson saa Way Out Westin yleisön mukaansa nopeasti.
Yhdessä tanssijoidensa kanssa hän astuu lavalle ja avaa esityksen kappaleella "Midnight Sun". Jo alusta asti hän hakee kontaktia lavan edessä oleviin ihmisiin. Kun yleisö saa laulaa mukana, hän ei aivan tyydy äänenvoimakkuuteen vaan pyytää vielä hieman enemmän.
Ja Slottsskogen vastaa.
Siitä tulee eräänlainen illan punainen lanka.
Show, jossa koko ajan tapahtuu jotakin
"Midnight Sunin" jälkeen tulevat "Can’t Tame Her" ja "She Did It Again", ja tahti on alusta asti nopea. Tanssijat ovat keskeinen osa visuaalista ilmettä, näyttöjä käytetään ahkerasti ja kappaleiden väliin mahtuu pieniä teatraalisia kohtauksia.
Muun muassa nähdään sketsi, jossa auto törmää. Se on leikkisä ja hieman liioiteltu, mutta sopii hyvin isoon poptuotantoon.
Kun "Hot & Sexy" kajahtaa, yleisö osallistuu vielä vahvemmin. Zara ottaa valokuvan yleisön kanssa ja kysyy, ketkä tuntevat itsensä "sexyksi".
Kädet ylös.
Paljoa ei tarvitse houkutella.
Yhdessä kappaleessa näytetään myös sanat näytöillä, jotta yhteislaulu sujuisi paremmin.
Ja yleisö laulaa.
Punainen cowboy-hattu
Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on, kun punainen cowboy-hattu pääsee lavalle yhdessä Zaran kanssa.
Muutama hetki aiemmin hän seisoi yleisössä ja yhtäkkiä hän on keskellä show’ta. Muulle yleisölle se on muutama minuutti konserttia. Hänelle siitä jää varmasti pitkäkestoinen muisto.
Se sopii hyvin iltaan, jolloin Zara hakee jatkuvasti kontaktia lavan edessä oleviin.
Tahti vaihtuu
Ensimmäinen puolisko kulkee vauhdikkaasti kappaleiden "Wow", "Ain’t My Fault", "Pretty Ugly" ja "Stateside" siivittämänä, ennen kuin show vaihtaa luonnetta.
"Never Forget You", "Ruin My Life" ja erityisesti "Uncover" rauhoittavat konserttia. Tämä hetki on tarpeen kaiken tanssin ja visuaalisen tulvan jälkeen.
Ja kun ääni saa enemmän tilaa, muistaa taas:
Zara Larsson todella osaa laulaa.
Tilaa persoonalliselle
Kappaleiden välissä nousee esiin myös henkilökohtaisempi puoli.
Zara kertoo olevansa iloinen siitä, että saa esiintyä Way Out Westissä ja että tämä on hänen ainoa keikkansa Ruotsissa tänä vuonna. Samalla hän myöntää, että on hermostuttavaa olla takaisin.
Hän palaa myös uransa alkuun, muistuttaa julkaisseensa ensimmäisen kappaleensa jo 15-vuotiaana ja kertoo kaiken tapahtuneen paljon viime kuukausina.
Tässä ei tarvita sketsejä tai koreografiaa. Riittää, että Zara ja yleisö ovat läsnä.
Toisella kertaa hän antaa yksinkertaisen viestin: kenenkään ei pidä tuomita sinua sen perusteella, kuka olet. Ehkä ei vallankumouksellista, mutta nuoresta festivaaliyleisöstä se tuntuu silti täysin oikealta.
Kaikki lavalla saavat näkyä
Arvostan erityisesti, miten Zara nostaa esiin ympärillään olevia ihmisiä.
Tanssijat saavat tilaa, bändillä on omat osuutensa ja kun lavan henkilöstö esitellään, heidän nimensä näkyvät näytöillä.
Pieni, mutta hyvä yksityiskohta. Zara on etualalla, mutta hän varmistaa, että myös muut saavat yleisön arvostuksen osakseen.
Hitit tekevät työnsä
Loppua kohden kuullaan peräkkäin "Blue Moon", "Lush Life" ja "Symphony".
Tässä kohdin ei tarvita enää kehotuksia laulaa kovempaa.
Yleisö osaa kappaleet.
Ja sen kuulee.
Sitten "Midnight Sun" palaa ja päättää konsertin, sama kappale, jolla kaikki alkoi. Yksinkertainen, mutta tyylikäs tapa sitoa show yhteen.
Show, joka tuntuu elävältä
Ennen kaikkea minulle jäi mieleen, miten Zara onnistuu yhdistämään ison ja hiotun poptuotannon johonkin huomattavasti henkilökohtaisempaan.
Hän vitsailee, vaatii enemmän yhteislaulua, jakaa ajatuksiaan ja antaa sekä tanssijoille että muusikoille heidän hetkensä.
Itselleni eivät jääneet mieleen auto-onnettomuussketsi, näytöt tai edes suurimmat tanssinumerot.
Vaan yleisökontakti.
Kehotus laulaa hieman kovempaa. Henkilökohtainen väliheitto. Tyttö punaisessa cowboy-hatussa lavalla.
Ja Zara Larsson, joka osoittaa, ettei suuri popshow tarvitse olla persoonaton.
