Tyla on moderni poptähti, joka sekä laulaa, kirjoittaa kappaleita että tanssii. Hän nousi kansainvälisesti esiin superhitillään "Water" vuonna 2023. Hän yhdistää modernin popin, R&B:n, afropopin ja eteläafrikkalaiset tanssirytymit – genreä kutsutaan amapianoksi, mutta sitä kutsutaan joskus myös popianoksi. Tyla on tehnyt amapianon tunnetummaksi maailmanlaajuisesti. Musiikki toimii sekä tanssilattialla että radiossa.
Tyla alkoi varhain julkaista lauluvideoita sosiaaliseen mediaan ja kehitti omaa musiikkiaan. Hän sai huomiota kotimaassaan jo kappaleella "Getting Late" vuonna 2019, mutta vasta "Water" teki hänestä kansainvälisen artistin. Hän on voittanut kaksi Grammy-palkintoa – ”Water”ista vuonna 2024 ja ”Push 2 Start”ista vuonna 2026; ensimmäisen voittaessaan hän oli vasta 22-vuotias ja on tehnyt yhteistyötä suurten artistien kanssa. Tylaan on myös kiinnitetty huomiota muotiprofiilina. Hänen visuaalinen ilmaisunsa on tärkeä osa artistin identiteettiä – ei ainoastaan musiikin lisänä.
Tyla julkaisi toisen albuminsa APOP* 24. heinäkuuta 2026, ja albumin julkaisun kunniaksi hän lähti nykyiselle kiertueelleen "The A*POP World Tour" – ja tänä iltana oli Tukholman vuoro konsertilla Annexetissa.
Konsertti alkaa, kun Tyla astuu lavalle viiden naispuolisen tanssijan kanssa – kaikilla neon-yksityiskohtia vaatteissaan. Myös Tylan mikrofoni on koristeltu neonilla. Kolme ensimmäistä kappaletta ovat ”That girl”, ”Jump” ja "Push 2 start". Sen jälkeen hän lauloi "Hot tub" ja kehotti yleisöä laulamaan mukana ”Truth or dare” -kappaleessa, jonka hän esitti yksin lavalla. Yhteislaulu jäi kuitenkin hieman laimeaksi ja tuntui, että lähinnä eturivin yleisö lauloi mukana. Kappaleen ”Feel something” jälkeen yleisö riemuitsi.
Lavalla ei tapahdu paljoa muuten kuin Tylan sensuellien ja ajoittain seksikkäiden liikkeiden sekä tanssijoiden, joiden joukkoon on nyt liittynyt kaksi miestä. Selkein poikkeus on korkea rakennelma, jolle tanssijat ja Tyla kiipeävät. Rakennelma on osittain piilossa valkoisten näyttöjen takana, jotka ovat valaistu vaihtelevin pinkein, sinisin ja valkoisin sävyin siten, että artistit näkyvät niiden läpi siluetteina. Se oli visuaalisesti tyylikäs ratkaisu, mutta se jäi myös konsertin ainoaksi isommaksi efektiksi.
Vaikka ohjelmassa on vähän rauhallisempia kappaleita kuten "Breath me" ja "On and on", musiikkia leimasi koko ajan raskas basso, joka pauhasi kaiuttimista tauotta. Olin iloinen korvatulpista, vaikka olin siirtynyt aivan takariviin. Setlist oli anteliaat 23 kappaletta, mutta jatkuva ja liian voimakas basso vei usein kappaleista selkeimmät piirteet, ja ne tuntuivat monesti samanlaisilta – äänimassat hieman peittivät erot.
Joissakin kappaleissa Tyla on yksin lavalla, muun muassa "Bana ba", "Is it love" ja "Art" aikana, jonka sanoituksen viimeiset rivit yleisö lauloi itse.
Tyla sanoo "Can I join you?" ja astuu hieman lähemmäs lavan etureunaa aloittaessaan laulun "I don´t care". Hän saa osan yleisöstä laulamaan mukana. Tämän jälkeen hän sanoo "I´m thirsty. Are you? You want to drink?" Yleisö huutaa: "Yeah!" Tyla kysyy: "What do you want to drink?" ja yleisö innostuu huutamaan "Water!" Kysymys ja vastaus toistuvat pari kertaa. Tyla kannustaa yleisöä tanssimaan ennen kuin aloittaa juuri "Water"-kappaleen, joka oli hänen suuri läpimurtonsa. Tässäkään kappaleessa ei ole tanssijoita mukana. Suurin osa yleisöstä laulaa mukana ja eniten puhelimia oli ilmassa juuri tämän kappaleen aikana, joka selvästi oli yleisön suosikki.
Areenalla pimenee ja valonheittimet lähettävät salamia yleisön ylle. Muutaman kappaleen jälkeen sali pimenee taas. Yhtäkkiä Tyla ilmestyy aivan viereeni matkallaan miksauspöydän eteen, joka sijaitsee kaukana yleisön takaosassa. Kun yleisö huomaa mitä tapahtuu, suuri osa liikkuu yhtenäisenä massana Tylan perässä. Hän nousee korokkeelle ja laulaa, kunnes astuu alas yleisön luokse, mikä ilahduttaa kansaa. Sen jälkeen hän palaa takaisin samaa reittiä turvamiesten ja kameramiehen seuraamana, joka kuvaa koko konserttia.
Kappaleen "Kiss" aikana tanssijat muun muassa roikkuvat lenkeissä, jotka on kiinnitetty lavarakenteisiin ja tekevät lähes voimistelullisia liikkeitä, ennen kuin palaavat tanssimaan. Kun yleisö kuulee "She did it again" -kappaleen sävelet, koko yleisö alkaa laulaa "oh, uh-oh, oh", joka on osa kertosäettä. Pientä knoppia: Zara Larsson on ollut mukana "Kiss"-kappaleen levytyksessä. Myös kappaleessa "It it" yleisö laulaa mukana.
Kun Tyla hetken kuluttua poistuu lavalta, areena pimenee taas – ja osa yleisöstä alkaa lähteä. Yhtäkkiä valonheittimet räjähtävät taas uudestaan ja tanssijat palaavat lavalle "Shake ah" -kappaleessa. Yleisö huutaa "Tyla, we wanna party" uudestaan ja uudestaan.
Miten sitten koen konsertin ilman muusikoita, ilman asuvaihtoja ja ilman kummempia efektejä paitsi valonheittimet, jotka heittävät värivaloja yleisön ylle ilman suurempaa hienostuneisuutta – mutta, todella hyvällä tanssilla ja kuitenkin melko mukavalla musiikilla kaiken kaikkiaan, ja mitä enemmän se sekoittuu afrikkalaisiin rytmeihin, sitä parempi. Olen kuitenkin varma, että Tyla kykenee parempaan lavashow'hun kuin mitä Tukholman yleisölle tarjottiin. Musiikki kuulosti melko samalta koko konsertin ajan, mutta se johtui enimmäkseen korkeasta bassosta, joka kuuluivat kaiuttimista koko esityksen ajan ja jonka uskon ottaneen liiaksi tilaa. Jos kuvailisin musiikkia yksinkertaisesti ilman että nykyisin tuntisin ampiano-genren, kuvailisin sitä afrikkalaiseksi rauhalliseksi klubimusiikiksi R&B–vivahteilla. Konsertti oli hyvä, mutta ei sen enempää.
