Olisi helppo sanoa, että Teddybearsin vuoden 2026 kokoonpano tarjoaa vain nostalgia-arvoa; heillä ei kuitenkaan ole tarjottavanaan uusia kappaleita, vaan he esittävät pääasiassa hyväksi todettuja klassikoitaan. Mutta tosiasia on, ettei mikään tunnu vanhentuneelta tai loppuun kuluneelta. Lavalla on kolme toki keski-ikäistä, mutta silti supercoolia tyyppiä, jotka tietävät tarkalleen, miten luodaan juhlatunnelmaa ja tanssieuforiaa.
Kun esirippu laskee, trio seisoo selin yleisöön, yllään samat silkkiset college-takit kuin Rock’n’roll Highschool -läpimurtolevyn kannessa. Sitten he kääntyvät ja räväyttävät käyntiin kappaleella Ahead of my time, ja tunnelma nousee välittömästi kattoon.
Kierrue on bändin ensimmäinen varsinainen Ruotsissa sitten vuoden 2000, jolloin he julkaisivat Rock’n’roll Highschoolin. Sillä albumilla bändi teki kunnon suunnanmuutoksen ja jätti kokonaan taakseen vuosikymmenen aikana esitetyn raivokkaan hardcoren. Uudet kappaleet tarjosivat innovatiivisen ja tarttuvan hybridin popista, discosta, reggaesta ja hiphopista, sekä joukon hittejä, jotka löysivät välittömästi laajan yleisön.
Se, että he nyt lähtivät klubikiertueelle, saattaa liittyä siihen, että Rock’n’roll Highschool julkaistiin viime vuonna uudelleen vinyyliversiona. Uutta on myös se, että he ovat nyt eläköittäneet tunnusomaiset karhunpäänsä — bändin jäsenten mukaan syynä on se, että he ovat liian vanhoja soittamaan raskaat ja hiostavat maskit päässä. Ehkä he haluavat myös kokeilla pienempiä lavoja, sillä viimeiset 15 vuotta he ovat pääosin esiintyneet festivaaleilla.
Joka tapauksessa levy soitetaan kokonaan läpi ja se kuulostaa uskomattoman ajattomalta, aivan kuin se olisi tehty eilen. Åhlundin veljekset tekevät kaikki mahdolliset ja muutamat ylimääräisetkin rock-asennot, mikä voisi näyttää naurettavalta, mutta toimii erinomaisesti. Niin vakuuttavia ovat heidän karismansa, asenteensa ja itseluottamuksensa.
Keulahahmo Patrik Arve, nykyään pitkätukkainen kuin heavy-muusikko, käyskentelee edestakaisin lavalla ja maustaa välispiikit laiskan nasevilla kommenteilla, jotka saavat kaikki hymyilemään hieman leveämmin.
Kun he ovat käyneet koko levyn läpi ja päättäneet yhden suurimmista hiteistään, Punkrocker, bändi osoittaa, että he osaavat yhä soittaa perinteistä hardcorea. Nopeatempoisesti seuraavat Move It Vomit, Silicon Sally, Let's Go ja Step on It, ja kyllä, he osaavat edelleen soittaa konekiväärin nopeudella ja napakasti.
Tämän jälkeen seuraa hittiputki, jonka harva muu bändi pystyy matchaamaan, nyt lavalla on mukana räppäri Rigo, joka tunnetaan Infinite Massista ja Latin Kingsistä. Little Stereo, Different sound, Get mama a house ja Sunshine tekevät jo ennestään kiihottuneesta yleisöstä vieläkin onnellisemman.
Ilta päättyy heidän ylivoimaisesti suurimpiin hitteihinsä: Hey Boy ja Cobrastyle, ja sali muuttuu suorastaan hien täyttämäksi. Kun Cobrastyle poistuu kaiuttimista, jäsenet asettuvat jälleen selin yleisöön, ja esirippu laskee yleisön huutaessa ja viheltäessä. Tyylikästä ja vaikuttavaa!
Jälkeenpäin mietin, onko kiertue kenties yhteenveto bändin urasta, sillä kukapa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu? Kaikki kolme ovat hyvin kiireisiä omissa projekteissaan, joten kysymys kuuluu, tuleeko enää uusia levyjä tai keikkoja yhdessä.
Siksi suosittelen kaikille, että kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa heidät syksyllä, ei vain siksi että se saattaa olla viimeinen mahdollisuus, vaan ennen kaikkea siksi, etteivät he ehkä ole koskaan olleet parempia livenä.
