Mistä ihminen saa kaiken energiansa? Tämä kysymys nousee mieleen useaan otteeseen Miss Lin konsertissa Avicii Arenalla. Hän liikkuu pianon, lavan eri osien ja suurten shownumeroiden välillä vaikuttamatta lainkaan väsyneeltä. Ja sama meno jatkuu lähes loppuun saakka.
Linda Carlsson, jonka tunnemme nimellä Miss Li, juhlii 20 vuotta taiteilijana kiertueellaan Nu som då för evigt. Paljon on tapahtunut siitä, kun hän nousi esiin jazz-vaikutteisella pianopopillaan. Musiikki on muuttunut, tuotannot kasvaneet ja yleisö suurentunut. Mutta se hieman villi persoonallisuus on yhä tallella.
Yhdentoista minuutin viivästyksen jälkeen konsertti alkaa. Miss Li seisoo sängyllä verhon takana, joka poistetaan ja paljastaa illan lavarakenteen. Tässä vaiheessa ymmärtää, että tuotantoon on panostettu sekä aikaa että rahaa.
Ja onhan se tyylikästä. Todella tyylikästä itse asiassa.
Illan aikana visuaaliset elementit seuraavat toisiaan. Pitkä pöytä kynttilöineen rullataan lavalle, ja Miss Li saa seuraa tanssijoista pöydän ympärillä. Toisessa kohtauksessa hän keinuu suuren kristallikruunun päällä lavan yläpuolella. Kun siihen lisää runsaat konfettisateet, alkaa ymmärtää kokonaisuuden laajuuden.
Mutta yksi illan hienoimmista hetkistä koittaa vasta, kun hän siirtyy pois suurelta lavalta.
Pienemmällä lavalla areenan keskellä hän ottaa esiin yleisön toivelauluja laatikosta. Hän juttelee, vitsailee ja istahtaa pianon ääreen. Toiveiden joukossa on Lars Winnerbäckin Om du lämnade mig nu.
Se on hetki, jolloin kaikki suuri saa väistyä. Mitään erikoisefektejä ei tarvita. Vain Miss Li, piano ja laulu saavat tilaa.
Päälavalle palattuaan hittikavalkadi jatkuu. Småstaddrömmar, Komplicerad, Utan dig, Hälsa Gud ja Instruktionsboken ovat vain muutamia illan aikana kuultavista kappaleista. Vasta kun ne tulevat näin tiheästi, ymmärtää, kuinka paljon musiikkia hän on vuosien varrella ehtinyt julkaista.
Yksi voimakkaimmista hetkistä koetaan kappaleen X aikana. Lähes täpötäysi Globen laulaa mukana sanoja siitä, että on arvokkaampi kuin uskoisikaan. Miss Lin ei juuri tarvitse tehdä mitään saadakseen yleisön mukaan. Hän kuuntelee ja vastaa tyytyväisellä "juuri niin".
Bändi tekee myös hyvää työtä. Erityisesti kitaransoitto ja muutamat todella hienot saksofoniosuudet jäävät mieleen. Kuoro tuo kappaleisiin lisää painoa.
Ja toki mukana on myös Miss Lin kyky olla ottamatta itseään liian vakavasti.
Asunvaihdon aikana – joka tapahtuu yleisön joukossa – vetoketju kieltäytyy toimimasta. Tulee vähän säätöä, ennen kuin hän toteaa, että näillä mennään. Sitten konsertti jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Loppupuolella hän esittää vanhempia lauluja yhdistelmänä. Oh Boy saa uuden elämän pienemmällä lavalla, ja Miss Li ehtii sekä soittaa pianoa että headbangata. On vaikea uskoa, että hän on ollut lavalla kohta kaksi tuntia.
Mutta illalla on vielä yksi yllätys jäljellä.
Yhtäkkiä Petter ilmestyy ja he esittävät yhdessä Lev nu dö sen. Kädet nousevat ilmaan ympäri Globenia, ja ilta huipentuu hienolla tavalla.
Kokonaisuudesta laskee lähinnä äänentoisto. Useaan otteeseen soundi puuroutuu ja jotkin yksityiskohdat katoavat massaan. Tämä ei pilaa konserttia, mutta toistuu riittävän usein ollakseen häiritsevää. Erityisen harmillista se on, kun ottaa huomioon, miten paljon töitä musiikillisissa sovituksissa on tehty.
Pienemmässä areenassa, jossa akustiikka on parempi, konsertti olisi todennäköisesti päässyt paremmin oikeuksiinsa. Nyt kallis tuotanto ja laaja kappalevalikoima joutuvat välillä taistelemaan areenan äänirajoituksia vastaan.
Mutta Miss Lista itsestään on vaikea valittaa. Hän tarjoaa konsertin, jossa on huumoria, yllätyksiä ja läsnäoloa, joka pitää yleisön otteessaan loppuun asti.
Lopputuloksena vahva nelonen. Ei täydellinen konsertti, mutta ilta, jossa on paljon unohtumattomia hetkiä ja taiteilija, joka selvästi nauttii työstään.
