Skeppsbroscenenilla Stockholms Kulturfestivalin aikana saimme kokea konsertin, joka todella erottui muista festivaalin esityksistä. Mawiza on chileläinen metallibändi, jonka juuret ovat mapuchekulttuurissa. He kirjoittavat laulunsa omalla kielellään mapudungunilla, ja musiikki on sekoitus metallia, alkuperäiskansojen traditiota, kulttuuria ja kieltä. Vaikka en ymmärrä, mitä he laulavat, voi tuntea, että he välittävät tarinoita historiastaan ja perinteistään.
Musiikki on intensiivistä, siinä on voimakkaita riffejä, raskasta draivia ja raakaa energiaa. Se, että Mawiza laulaa omalla kielellään, antaa heille vahvan identiteetin, ja koska he niin selvästi edustavat maataan ja arvojaan, konsertti on paljon enemmän kuin pelkkä konsertti. He suorittavat rituaaleja lavalla, mikä vahvistaa tunnetta elävistä perinteistä, jotka ovat peräisin alkuperäiskansalta. He sekoittavat moderneja instrumentteja ja perinteisiä rumpuja. Konsertin aikana aika ajoin käytetyt naamiot vahvistivat alkuperäiskansan tunnetta.
Mawiza on saanut suurta ylistystä albumistaan ÜI muun muassa Rolling Stoneilta ja Metal Hammerilta, ja bändillä oli omistautunut fanijoukko paikalla Skeppsbroscenenin edessä. Yhtye todella erottui edukseen ja oli kiehtova nähdä ja kuulla. Konsertti, jonka pohja on kulttuurissa ja perinteissä, oli kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava ja oli jännittävä kokemus. Miinuksena kokemuksessa on, etten ymmärtänyt, mistä laulujen sanat kertovat – mitä Mawiza välittää sellaisella eläytymisellä ja energialla?
