Hieman viluisena ulkoapäin mutta sielultani lämpimänä istun ja kirjoitan arvostelua Markus Krunegårdin Bastard Summer 2026 -kiertueen viimeisestä pysähdyksestä. Kiertue alkoi 28. toukokuuta Orionteaternilla ja yhdeksästoista sekä viimeinen keikka oli niin ikään Tukholmassa, Gröna Lundissa.
Sade, jota oli satanut kaupungin yllä, lakkasi muutama tunti ennen konsertin alkua, mutta illasta oli silti kylmä. Markus Krunegård tuli kuitenkin muuttamaan tilanteen.
Omalaatuisen, oudon ja varsin pitkän intron jälkeen bändi ja Markus astelivat lavalle. Yleisö hurrasi. Ensimmäinen kappale "Fakta: Fucked Up" aloitti konsertin musiikillisen matkan, jossa oli kaikkea, mitä vain saattoi toivoa. Kappaleita uusimmalta "Bastard"-levyltä, vanhoja suosikkeja ja yksi liven ensiesitys. Vierailevia artisteja, yllätyksiä sekä Markus Krunegård, joka halusi antaa kaikkensa kauden viimeisellä keikalla.
Kappaleiden sanat ja musiikki elävät symbioosissa, ne sopivat yhteen kuin käsi hansikkaaseen, täydellisesti. Vaikka sanoitukset ovat henkilökohtaisia ja joskus raskaita, musiikki saa ne kohoamaan, löytämään ilon kaikista odotuksista huolimatta. Tarttuvaa toivoa on ilmassa. Laulamme mukana, tunnemme biisit.
Emme kuitenkaan kaikkia. Kun on vuorossa suomalainen sisarusduo Maustetytöt, Markus kertoo, että yhtye on inspiroinut häntä aloittamaan musiikin kirjoittamisen suomeksi. Ja he esittävät kappaleen "Vaasankatu 4-ever" ensimmäistä kertaa livenä. Suomeni on vähintäänkin puutteellista, mutta kuten Baloo sanoi Baghheeralle: "Come on, katten. Det svänger ju." Ja kyllä, svengiä riitti. Taidanpa kuunnella lisää Maustetytöt ja Markus Krunegårdin suomenkielistä levyä, ilta herätti uteliaisuuteni kahden suomenkielisen kappaleen jälkeen.
"Inget halleluja" -kappaleen jälkeen Markus kertoo, että hänen tyttärensä mielestä pienillä keikoilla mukana oleminen oli hieman tylsää. Että areenakeikat kiinnostivat enemmän. Markus kutsuu Hellin Gröna Lundin lavalle laulamaan yhden uusimman levyn henkilökohtaisimmista biiseistä: "Cha Cha Shake". Tämä on yksi illan huippuhetkistä. Oli hienoa nähdä isän ja tyttären jakavan lavan. Ja mikä kappale se sitten onkaan.
Yleisö, ja minä, villiinnytään täysin kun tempo kiihtyy ja Markus sanoo: "Nyt mennään, Gröna Lund!" "Jag är en vampyr" -kappaleen tahdissa. Useaan otteeseen illan aikana Markus ei puhu kappaleiden välissä, vaan niiden keskellä. Musiikki haihtuu hiljalleen. Kuten tällä kappaleella, kun hän kiittää kaikkia paikalla olleita. Sitten hän jatkaa laulamista samaa biisiä. Se on odottamatonta mutta taidokkaasti tehtyä.
Markus ilmoittaa, että on viimeisen kappaleen aika. "Askan är den bästa jorden" ja hän antaa yleisön laulaa mukana. Tai oikeastaan ottaa vallan kokonaan: Markus osoittaa mikillä yleisöä. Me laulamme.
Bändi ja Markus poistuvat lavalta ja kestää ehkä minuutti ennen kuin heidät huudetaan takaisin. Saamme kuulla vielä kolme kappaletta, ja lopuksi upean "Korallreven & Vintergatan". Tällä kertaa musiikki vaimenee ottaakseen vastaan Mona Sahlinin. Hän pitää palopuheen kolme päivää ennen vaaleja. Hän kertoi, mitä Nelson Mandela oli sanonut hänelle taistelusta rasismia vastaan Etelä-Afrikassa: "Vaarallisinta ei ollut vihollisten viha vaan ystävien hiljaisuus." Niinpä hän kehotti meitä sanomaan vastaan homofobeille, rasisteille, naisvihaajille ja ilmastodenialisteille.
Hän ei säästellyt sanojaan. Hän sanoi "Fuck off" niille, jotka levittävät pimeyttä. "Ihmisen arvo ei ole mielipide, vaan tapa elää. Joten mitä haluamme, Ruotsi?", kysyi Mona Sahlin. "Inhimillinen lämpö, tulkaa lähemmäs."
Niin, Markus, musiikki ja inhimillinen lämpö saivat meidät unohtamaan kylmyyden. Kiitos siitä.
