Tänään meillä ei ollut arvostelijaa paikalla. Saimme kuvata vain kolme tavanomaista kappaletta, minkä jälkeen meidän piti poistua areenalta. Kolme ensimmäistä kappaletta kuluivat nopeasti – ja vain näiden perusteella tämä rajattu arviointi on tehty. Miten konsertti jatkui, sitä ei voida mainita tässä yhteenvedossa, mutta alku oli korkeatasoinen. Miten se eteni ja mitä jäimme paitsi, voitte te, jotka olitte konsertissa loppuun asti, mielellään kertoa kommenteissa.
Joe Bonamassa – syntyjään Joseph Leonard Bonamassa – on yhdysvaltalainen kitaristi, laulaja ja säveltäjä. Hän alkoi soittaa kitaraa 4-vuotiaana ja perusti oman bändinsä Smokin' Joe Bonamassa jo 12-vuotiaana. Vuonna 2000 hän julkaisi ”A New Day Yesterday”, joka oli hänen ensimmäinen sooloalbuminsa. Sen jälkeen albumeita on tullut yhteensä 18 vuosina 2002–2026, joista uusin, livealbumi ”The Spirit Of Rory Live from Cork”, julkaistiin 19. kesäkuuta 2026. Hänen musiikkinsa sijoittuu pääosin bluesin ja rockin välimaastoon.
Bonamassa on ennen kaikkea sooloartisti, mutta hän on tehnyt yhteistyötä myös muiden artistien kanssa, kuten laulaja Beth Hartin kanssa, jonka kanssa hän on julkaissut useita albumeita. Hän oli myös mukana perustamassa rockyhtyettä Black Country Communion yhdessä Deep Purplesta tutun basistin Glenn Hughesin, Dream Theaterista tunnetun kosketinsoittajan Derek Sherinianin sekä rumpali Jason Bonhamin kanssa.
Joe Bonamassalla ei ollut lämppäriä Avicii-areenalla, mutta juuri ennen lavalle astumista kaiuttimista soitettiin kovalla volyymilla kappale ”Tuff Enuff” yhtyeeltä The Fabulous Thunderbirds, joka on muun muassa ollut mukana Bonamassan bluesristeilyllä vuonna 2024. Kappale nosti tunnelmaa ja odotusta siitä, että yksi bluesrockin tunnetuimmista artisteista olisi pian lavalla.
Konsertti käynnistyi välittömästi sovittuun aikaan, eikä kolmen ensimmäisen kappaleen aikana tuhlattu aikaa puhumiseen. Joe sekä lauloi että soitti kitaraa – ja miten hän soittikaan. Ensimmäisenä kuultiin kappale ”Breakthrough”, joka on samannimisen, vuonna 2025 julkaistun albumin nimikkoraita. Sähkökitara on keskiössä ja bluesin tunnelma kohtaa modernin rock-äänimaailman. Ehkä juuri noiden genrerajojen rikkominen on kappaleen teemana. Yksi tulkinta kappaleesta on, että siinä on kyse vanhojen kaavojen rikkomisesta ja uuden voiman löytämisestä.
Seuraava kappale ”Trigger finger” tarkoittaa suunnilleen liipaisinsormea, kuten aseessa. Yksi tulkinta on, että kyse on eteenpäin menemisestä eikä jumiutumisesta menneeseen. Rumpalille annetaan tilaa, samoin kuorolle, ja luonnollisesti myös kitarasoolo kuuluu mukaan. Bluesin ja rockin yhdistelmä antaa kappaleelle vauhtia, ja siihen on helppo tempautua mukaan.
Kolmen kappaleen sarja päättyi ”Twenty-four hour blues” -kappaleeseen – 24 tunnin siniset tunteet, jotka yhdistämme ehkä ennen kaikkea suruun, kaipaukseen, yksinäisyyteen, haikeuteen ja ikävään. Pitkä kitarasoolo kappaleen lopussa välitti paljon tunnetta. Ei voinut erehtyä siitä, että hän hallitsee kitaransa – ja hän pystyi ilmaisemaan sellaista, mitä sanat eivät riitä kuvaamaan.
On vaikea perustella korkeaa arvosanaa vain kolmen kappaleen perusteella koko konsertista. Voin vain aavistella, että arvosana olisi noussut korkeaksi, jos koko konsertti olisi ollut arvioinnin perustana.
