Ensimmäisen kerran kuulin Backstreet Girlsistä, kun katsoin SVT:n dokumentin Norges farligaste rockers. Sen jälkeen heidän kappaleensa ovat pyörineet Spotifyssa tiheään tahtiin. Nyt kun he vihdoin esiintyvät Ruotsissa, ei auttanut muu kuin ostaa liput heti.
Ruotsin-kiertue merkitsee norjalaiselle rockyhtyeelle myös uutta lukua. Laulaja Bjørn Müllerin poismenon jälkeen 2024 Roar Leren on ottanut mikrofonin haltuunsa. Uudella albumilla Full Tilt Boogie! bändillä on lisäksi uutta materiaalia esiteltävänä. Kun Popzine aiemmin kirjoitti kiertueesta, olikin mielenkiintoista nähdä, miten uusi laulaja toimisi lavalla.
Bändin jäsenet astuvat sisään yksi kerrallaan, ja viimeisenä tulee laulaja Roar Leren. Heti perään käynnistyy Thunderstorm, yksi uuden albumin singleistä. Täysi vauhti alkaa välittömästi ja lavan edessä kuhisee sekä kaipuusta että odotuksesta. Jotkut fanit ovat seuranneet bändiä pitkään ja odottaneet sen paluuta Ruotsiin. Toiset, kuten minä, ovat löytäneet yhtyeen vasta myöhemmin ja ovat vähintään yhtä innoissaan vihdoin nähdessään heidät livenä.
Kitaristi Petter Baarlilla on lähes legendaarinen maine Norjassa. Lavalla on helppo ymmärtää miksi: hänen terävät riffinsä kannattelevat koko sovitusta. Basisti Gaute Vaag pitää jämäkän, painavan pohjan yllä, kun taas rumpali Jonas Kjærnsrød antaa tiukkoja ja kovia iskuja. Olutta ja drinkkejä kilistellään, ja kun Petter ja Gaute sytyttävät tupakat, bändin tinkimätön rock'n'roll-asenne korostuu. Roar Leren nousee itsestäänselväksi keulahahmoksi.
Rattlesnake Charlie -kappaleen aikana hän laskeutuu yleisön joukkoon kesken Petter Baarlin kitarasoolon. Ympärillä hurraa innostunut yleisö ja Leren jatkaa laulamista alhaalla, samalla kun hän saa ystävällisiä taputuksia ja suostuu ilomielin selfieihin.
Ennen Damn That Man -kappaletta Roar sanoo: "Kuten sanottiin lapsena huvipuistossa; Haluatteko lähteä mukaan? Haluatteko mennä vieläkin kovempaa?"
Vastauksena yleisöltä kuuluu yksimielinen karjaisu. Totta kai haluamme. Tahti ei hiljene ollenkaan, päinvastoin, se vain kiihtyy entisestään.
Encorejen alkaessa muusikot hiipivät ensin lavalle ja käynnistävät kappaleen Gypo. Itse tunnen yhtäkkiä tönäisyn selässäni ja ehdin miettiä, kuka yrittää tunkeutua eteen. Kun käännyn, Leren seisookin siinä – hän on päättänyt kulkea yleisön läpi takahuoneen sijaan. Hän jää lattialle pitkäksi aikaa, yksinkertaisesti nauttiakseen Baarlin kitarasoolosta ja muiden soitosta yhdessä fanien kanssa. Yleisö arvostaa elettä selvästi; tunnelma Roarin ympärillä lämpenee ja selkätaputukset seuraavat toisiaan.
Encorejen aikana näemme myös Max Müllerin, edesmenneen laulajan Bjørn Müllerin pojan, nousevan lavalle soittamaan kitaraa. Se on todella kaunis ja tunteikas hetki illassa, joka samalla merkitsee uutta lukua bändille.
Hitter-kappaleen jälkeen bändi poistuu nopeasti lavalta ja vilkuttaa hyvästit. Tämä yllättää minut, varsinkin kun settilistassa oli vielä yksi encorekappale, jota ei soitettu. Ensimmäisestä Thunderstorm-riffistä viimeiseen sointuun asti meno oli täyttä menoa; olin mukana Backstreet Girlsin "thunderstormissa" koko matkan. Kun yhtäkkiä tulee hiljaista, ainut asia jota kaipaan, on vielä yksi kappale.
