Amon Amarthia pidetään monien – ellei kaikkien – mielestä suurimpana melodisen death metalin viikinkiteemaisena yhtyeenä, jota kansan suussa kutsutaan myös "viikinkimetalliksi". Tämä ymmärretään viimeistään Hovetissa koetun keikan perusteella.
Yleisön hurraus on selkeästi aistittavaa, he tietävät tai ainakin aavistavat, mitä on tulossa – jo ennen kuin yhtye astuu lavalle. Epäselvää ei ole, miksi paikalle on tultu: taistelun takia! Sodankarjaisu kaikuu Hovetissa, ja koko areena ymmärtää, että tästä tulee suurenluokan ilta!
Amon Amarth nousee lavalle ja ilta aloitetaan uuden albumin The Allfather Awakens toisella singlellä, 'Gjallarhorn', joka julkaistiin 2. lokakuuta 2026.
Yleisön reaktio on kuin omani: ihastusta ja jännitystä siitä, mihin ilta meidät vie. Tämä on minulle ensimmäinen kerta nähdä yhtyeen live-esiintyminen, ja alku on erinomainen.
Jo ensimmäisen kappaleen jälkeen ymmärrämme, että tuotanto on korkeatasoinen sekä visuaalisesti että äänellisesti. Sointi on selkeä, ei mitään moitittavaa; kaikki instrumentit kuuluvat kirkkaasti ja selvästi, mikään ei jyrää toisiaan. Kitarasoolot ovat kristallinkirkkaita. Rumpujen isku bassorummuista tuntuu rintakehässä tavalla, joka lisää taistelun tuntua. Johan Heggin brutaali murina kuuluu kovaa, selkeästi ja vaivattomasti; kaikki 196-senttisen miehen suusta tuleva on helposti ymmärrettävää.
Lavasteet ovat, kuten Amon Amarthille kuuluu, viikinkityyliä. Suuret pylväät kohoavat näyttävästi lavan molemmin puolin. Rumpupodin takana on riimuilla koristeltu kaari, joka näennäisesti yltää kattoon asti. Tulipilarit säestävät musiikkia erinomaisella tavalla. Koko tuotanto on hyvin mietitty. Näyttäviä lavasteita täydentää näyttävä lavatausta/visuaalinen backdrop. Kappaleiden välillä lavatausta vaihtuu – milloin tummia pilviä, milloin erilaisia viikinkiteemaisia kuvia kappaleisiin sopien – mikä täydentää hyvin yleisön kokemusta.
Death In Fire, illan kolmantena kappaleena, saa Johanin ottamaan ohjat ja ensimmäisen yleisön osallistumiskehotuksen: hän karjaisee nyrkki pystyssä "Hey, hey, hey" klassisessa metallihengessä. Yleisö vastaa epäröimättä nyrkit koholla ja yhtyy Johanin huutoon.
Kun uuden levyn nimikkokappale The Allfather Awakes soitetaan, sama kehotus ja "Hey, hey, hey"-huudot nousevat uudelle tasolle yleisön antaessa kaikkensa.
Lavan läsnäolo on huikea, Amon Amarth on täysiverinen viihdyttäjä, mikä näkyy heidän liikkeissään ja vuorovaikutuksessa keskenään. Heillä on selvästi hauskaa lavalla, ja se tarttuu yleisöön, joka on alusta asti mukana.
Kun kappale 'Put your Back into the Oar' alkaa, useimmat tietävät, mitä tuleman pitää. Johan huutaa: "Tiedätte mitä tehdä – käskylläni, istukaa alas ja soutakaa!" Tämä kohta ja kappale ovat muodostuneet Amon Amarthin tavaramerkiksi, ja kun kappaleessa lauletaan 'row, row, row', koko areena istuu ja soutaa Johanin äänen tahdissa. Valtava näky, jota ei hevillä unohda.
Toinen illan mieleenpainuva hetki on, kun kappale 'One Thousand Burning Arrows' omistetaan Tompa Lindbergille (At The Gatesin laulaja), joka menehtyi syöpään 16. syyskuuta 2025, vain 52-vuotiaana. Kappaleen aikana yleisö rauhoittuu kunnioituksen osoituksena edesmenneelle veljelle.
Seuraavana vuorossa oleva 'Upphaf', uuden levyn ensimmäinen single, muuttaa lavan leirinuotioksi. Yhtye kokoontuu nuotion ympärille, akustiset soittimet kaivetaan esiin ja illan korkea tempo rauhoittuu hetkeksi. Yleisö saa hengähtää, mutta ei pitkäksi aikaa – kun 'Guardians Of Asgrad' alkaa, tempo kiihtyy jälleen huippuunsa.
Kun 'Raise Your Horns' soitetaan, koko yhtye kokoontuu lavan etureunaan juomatorvet käsissään ja skoolaa yleisön kanssa. Johan kiittää samalla Tukholman yleisöä upeasta illasta. Hän kertoo, että on hienoa olla taas kotikentällä Ruotsissa ja toivottaa kaikki tervetulleiksi Valhallaan.
Yleisön puolelta on nähty sekä moshpitejä että crowdsurfingia eri puolilla salia, mutta kappaleen 'For Victory Or Death' aikana crowdsurfing saavuttaa uuden tason. Vakaa virta ihmismassoja liikkuu yleisön käsien päällä kohti lavaa, yksi toisensa jälkeen päätyen turva-aitojen eteen ja palaten takaisin yleisöön.
Illan aikana lavalla on nähty eri hahmoja näyttelijöiden muodossa viikinkiasuissa, jotka auttavat kappaleiden visuaalisessa toteutuksessa. Mutta 'The Way Of The Vikings' -kappaleen aikana jotain yllättävää tapahtuu: kaksi viikinkisoturia nousee lavalle ja heidän välillään syttyy miekkataistelu yleisön riemuksi. Miekat kalisevat, kilvet torjuvat iskuja, potkuja ja lopulta jompikumpi kaatuu lavalle – vain hetkeksi, sillä pian soturit halaavat toisiaan, kiittävät yleisöä ja katoavat kulisseihin. Huumorilla maustettu osio, joka lisäsi illan kokemukseen oman säväyksensä.
Seuraavaksi kuullaan 'Saxons and Viking', joka kertoo myyttisestä taistelusta anglosaksien ja pohjoismaisia viikinkejä vastaan. Ensimmäisellä kuuntelukerralla yllätyin kuulemaan tutun äänen kappaleella: Biff Byfordin.
Niille, jotka eivät tunne Biff Byfordia, hän on klassisen brittimetalliyhtye Saxonin laulaja. Sopivaa siis, ja kun Biff ilmestyy lavataustalle rumpukorokkeen taakse ja osallistuu kappaleeseen, se on jälleen yksi yksityiskohta, joka erottaa tämän tuotannon muista.
Illan viimeinen kappale on 'Twilight Of The Thunder God'.
Amon Amarth nostaa kierroksia loppuun, ja yleisö syttyy vielä entisestään, kun täydellisen metallikeikan päätös alkaa olla käsillä. Tuntuu siltä, että halutaan puristaa viimeisetkin mehut irti itsestä ennen kuin on aika lähteä ja palata arkeen.
Kappaleen päätyttyä yhtye seisoo lavalla, väsyneinä mutta onnellisina, ja kiittää upeasta illasta Hovetissa Tukholmassa. Yleisökin näyttää nauttineen, sillä hekin vaikuttavat uupuneilta tämän energisen illan jälkeen.
On oma taiteenlajinsa pitää viihdyttävyys huipussaan kahden tunnin keikalla, jolla soitetaan 19 kappaletta, ilman että hetkeäkään tunnelma latistuu. Sen Amon Amarth hallitsee loistavasti. Yhtye on ansainnut paikkansa Valhallan saleissa muiden Einherjarin joukossa!
