alt blk era juhlii lavalla Gröna Lundissa

On olemassa konsertteja, joissa yleisö nostaa bändin. Ja on konsertteja, joissa bändi kieltäytyy antamasta harvalukuisen yleisön estää ikimuistoista keikkaa. alt blk eran kohdalla kyseessä oli jälkimmäinen vaihtoehto.

Vaikka Gröna Lundin pienellä lavalla oli valitettavan harva yleisö, brittiläinen duo tarjoili täynnä energiaa, asennetta ja tinkimätöntä läsnäoloa olevan esityksen. Kyseessä oli jälleen yksi kesän keikoista, joissa kävijämäärä ei lainkaan kuvastanut lavalla tapahtuneen esityksen laatua.

alt blk era, koostuen sisaruksista Nyrobi ja Chaya Beckett-Messam, on lyhyessä ajassa noussut yhdeksi Ison-Britannian kiinnostavimmista alternative-bändeistä. Räjähdysherkässä sekoituksessa alternative rockia, nu-metalia, punkia, grimeä ja elektronisia vaikutteita he ovat luoneet oman ilmeensä, joka tuntuu sekä modernilta että pelottomalta. Se, että he ovat tehneet itsestään vahvan livebändin maineen, kävi selväksi jo ensi hetkistä lähtien.

Jo avauskappaleen Our World aikana kävi ilmi, että yleisön koko ei vaikuttaisi illan panokseen. Päinvastoin, duo syöksyi esitykseen intensiteetillä, joka olisi sopinut paljon suuremmalle yleisölle. Nyrobi hallitsi lavan karismaattisella olemuksellaan, kun taas Chaya ajoi kappaleita eteenpäin rummuissa voimalla ja tarkkuudella.

Setissä kuultiin hyvin tasapainoinen yhdistelmä aggressiivisia purkauksia ja melodisempia hetkiä. My Drummer’s GF, Silhouettes in the Mirror ja Come Fight Me For It asettivat riman korkealle jo varhain energiallaan, kun taas Lost in the Back of My Mind ja Straight to Heart osoittivat, että bändi hallitsee myös dynaamisemman ilmaisun. Rollercoaster ja Hunt You Down kiihdyttivät tempoa entisestään ja osoittivat, miksi alt blk era on nopeasti noussut bändiksi, jota kannattaa seurata.

Vaikka yleisö oli harva, alt blk era onnistui määrätietoisesti rakentamaan tunnelmaa. Kourallinen faneja eturivissä piti energian yllä toistuvalla headbangauksella raskaimpien kohtien aikana, ja mitä pidemmälle konsertti eteni, sitä useampi käsi nousi ilmaan. Samalla yleisön määrä lavan edessä kasvoi hitaasti mutta varmasti.

Kun oli aika esittää Upstairs Neighbours, tuntui siltä, että bändi oli saanut yleisön juuri siihen, mihin halusi. “Te, jotka olette nähneet meidät livenä aiemmin, tiedätte mitä nyt tapahtuu”, sanoi Nyrobi ennen kuin kehotti koko yleisöä menemään kyykkyyn. Kaikki seurasivat ohjetta. Pitkän rakennuksen jälkeen tuli merkki, ja koko yleisö ponnahti yhdessä ylös. Siitä tuli illan huipennus ja hetki, joka osoitti täsmälleen, miksi alt blk era on bändi, joka täytyy nähdä livenä. Vain muutamalla kappaleella he olivat muuttaneet varovaisen ja harvan yleisön yleisöksi, joka hyppi musiikin tahdissa ja antoi bändille ansaitsemansa vastakaiun.

Energia säilyi myös I’m Normally Like This -kappaleen aikana. Nyrobi tuli lähelle lavan reunaa ja ohjasi yleisöä klassisen call-and-response -osuuden kautta. Hän lauloi “I don’t give a damn if you like it!” ja yleisö vastasi yhtenäisesti “I’m normally like this!”. Aiemmin varovainen yleisö ei enää epäröinyt. Kädet olivat ilmassa, äänet voimistuivat ja se oli jälleen yksi todiste siitä, kuinka alt blk era kappale kerrallaan voitti yleisön puolelleen ja loi ansaitsemansa tunnelman.

Hieman myöhemmin keikan aikana Nyrobi kehotti yleisöä tulemaan lähemmäs lavaa. Pitkää suostuttelua ei tarvittu – ne, jotka olivat aiemmin seisoneet hajallaan, astuivat eteen ja täyttivät lavan edustan. Etäisyys bändin ja yleisön välillä lähes katosi, ja se tuntui luonnolliselta jatkumolta konsertin matkalle hapuilevasta alusta keikkaan, jossa yleisö lauloi, hyppi ja eli mukana jokaisessa kappaleessa.

Äänimaailma säilyi koko ajan hyvällä tasolla ja antoi bändin monien vaikutteiden tulla oikeuksiinsa. Raskaat kitarat, elektroniset yksityiskohdat ja rap-vaikutteiset osuudet yhdistyivät äänimaailmaan, joka tuntui sekä modernilta että orgaaniselta. Samalla esityksessä säilyi raakuus, joka esti konserttia koskaan tuntumasta liian silotellulta.

Ainoa, mitä illasta oikeastaan puuttui, oli alusta asti isompi yleisö lavan eteen. Samalla alt blk era osoitti, ettei todellinen livebändi anna yleisömäärän vaikuttaa suoritukseensa. He soittivat samalla intensiteetillä kuin alue olisi ollut täynnä, ja kun konsertti loppui, oli vaikea olla tuntematta, että he todella olivat muuttaneet varautuneen yleisön sitoutuneeksi joukoksi, joka lauloi, hyppi ja antoi takaisin bändin tarjoileman energian koko illan ajan.

Tämä ei ehkä ollut Gröna Lundin parhaiten käyty keikka – mutta epäilemättä yksi energisimmistä.