Kuuntelin albumisi eilen. Pidin siitä todella paljon. En sano tätä vain sanoakseni – se on juuri sellaista musiikkia josta pidän. Kun Popzine pyysi minua haastattelemaan sinua, ajattelin, että tästähän tulee hauskaa.
Kiitos, tuo tekee minut todella iloiseksi. Olen vähän hermostunut huomista varten.
Mitä odotat eniten levyn julkaisusta?
Odotan sitä, että kun on puhunut jostain asiasta pitkään – musiikista, tunnelmasta, siitä miten kirjoitin, inspiraatiosta – tuntuu hyvältä, kun voi vain antaa sen ihmisille, ja he voivat sitten unelmoida mielikuvituksensa mukana tai ottaa hetken paon todellisuudesta.
Tykkään tuosta. Mikä on tärkein asia, jonka toivot kuulijoidesi saavan albumistasi?
Luulen, että joskus meidän kaikkien täytyy pysähtyä. Tiedän, että asiat voivat olla hektisiä ja maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita. Pitää muistaa, että joskus on kyse vain pienistä asioista. Sen ei tarvitse olla poliittista tai suurta. Se voi olla esimerkiksi "olen tänään stressaantunut" tai "tänään tuntuu, ettei minulla ole tarpeeksi rahaa" tai "nyt pitäisi levätä" – mitä tahansa. Tai vaikka "haluan vain muuttaa yksin". Toivon, että ihmiset kokevat vapauden tunteen ja voivat vain ottaa kolme minuuttia aikaa irrottautua.
Kuinka paljon tunnet muuttuneesi ihmisenä ja artistina albumia kirjoittaessasi?
Aika paljon. Olemme tehneet tätä noin kaksi vuotta. Ei ollut heti mielessä, että "haluamme tehdä albumin". Meillä oli viisi kappaletta, ja siitä se ajatus lähti. Huomasin muuttuneeni, koska olemme tehneet enemmän musiikkia kuin aiemmin, minä ja Daniel. Kun menimme studioon, menimme vain katsomaan mitä tapahtuu, ilman suunnitelmaa. Se on muuttanut minua.
Kun kirjoitat musiikkia, kumpi tulee ensin? Sanoitus vai melodia?
Melodia. Aina. Joskus on tunne ja ehkä muutama sana tai tiedän mistä haluan kirjoittaa. Se voi liittyä elämääni, mihin vain. Kun menen studioon, tiedän haluavani tehdä jotain, joka tuntuu tältä. Aloitamme melodiasta ja sitten alan vain laulaa. Yleensä sieltä tulee yksi sana, johon tartun, ja jatkan siitä melodian antaman tunteen mukaan.
Onko jotain, jonka olet voinut sanoa musiikin kautta, mutta jota et olisi uskaltanut sanoa suoraan kenellekään toiselle?
100%. Voi kyllä. Se on myös hienoa. Saa kirjoittaa kenestä, mistä tahansa – ne ovat minun tunteitani.
Tämä koskee kappaletta Stranger. Olet kuvannut sitä rehellisimpänä ja haavoittuvimpana kappaleenasi levyllä. Oliko erilaista avautua tuolla tasolla? Vai auttoiko kappaleen kirjoittaminen käsittelemään elämäntilannettasi?
Joo, se auttoi minua käsittelemään tilannetta. Se on minulle paras keino – jos olen surullinen, kokenut sydänsuruja tai pettymyksen – biisi on rakkaussuhteesta. Musiikki on minulle lääke: kirjoittaa mutta myös kuunnella musiikkia. Oli toki myös hieman pelottavaa, koska kyseinen henkilö tietää varmasti, että kappaleessa on kyse juuri siitä mitä tapahtui. Ja myös muut tietävät, että teen musiikkia.
Tuohan on totta, koska kuulijana kappale toi mieleeni jonkun menneisyydestä, mutta eihän sitä lähde kertomaan kenellekään, että "tämä kappale kertoo sinusta minun näkökulmastani". Se ei ole sama asia kuin lähettää kappale jollekin. Sinä kuitenkin kirjoitit sen. Kun esität kappaleitasi livenä, vaikuttaako sen hetken tunnetila kappaleen esitykseen?
Hyvä kysymys. En ole koskaan ajatellut sitä. Kun laulan livenä, sanoilla on enemmän voimaa. On helpompi näyttää tunteita – voi olla vihainen, surullinen, haavoittuva. Mielestäni musiikkini toimii paremmin livenä, koska voin välittää tunteet paremmin kuin nauhoituksella.
Haluan nähdä sinut livenä joku kerta.
Joo! Minulla on keikka ensi perjantaina, jos haluat tulla.
Ilman muuta, en ole kiireinen silloin.
Se on Södermalmilla.
Rakastan sitä aluetta!
Uskon, että keikasta tulee mukava, ollaan vain minä ja kitaristiystäväni, rauhallinen ja intiimi tunnelma.
Tykkään tuollaisista keikoista, joskus stadionin kokoluokka vie pois intiimiyttä eikä biisit tunnu samoilta.
Olisi tosi hauskaa jos pääsisit tulemaan.
Mielelläni. Seuraava kysymys liittyy aiempaan. Oletko koskaan kirjoittanut kappaletta, joka yllätti sinut tunnetasolla valmistuttuaan?
Angeline, 100%. Ja Lover's Mind. Ehkä Lover's Mind vielä enemmän.
Onko sinusta helpompi kirjoittaa musiikkia kun olet onnellinen vai kun käyt läpi vaikeita asioita?
Vaikeaa. Tarvitaan jotain mistä ammentaa. Mielestäni monelle lauluntekijälle se on helpompaa. Kun on iloinen, musiikin kirjoittaminen ei ole yhtä kivaa kuin silloin kun miettii jotain vaikeaa. On paljon helpompi kirjoittaa, jos elämässä on tapahtunut jotain ikävää...
Kuulin kerran sanonnan: "Kun olet surullinen, kuuntelet sanoja, kun olet onnellinen, kuuntelet musiikkia".
Juuri niin. Siinä on jotain erityistä.
Mainitsit äsken Angeline. Olemme aiemmin esitelleet Angeline-kappaleen Popzinessa, ja siinä on jotain, mikä yhdistää sen hienosti Strangeriin. Miten itse näet näiden kahden kappaleen yhteyden musiikillisesti ja tunteellisesti?
Tunteiden tasolla ne ovat minulle erillisiä kappaleita – Angeline on enemmän itseensä kohdistuvaa pohdintaa. Stranger taas kertoo siitä, että tunsit jonkun vuosia ja yhtäkkiä hän on vain outo, pelottava, kuin toisessa maailmassa. Ihmeen outoa, että yhtäkkiä, yhdessä yössä kaikki katkeaa. Eikä enää puhuta koskaan.
Melodian suhteen? Ei minun mielestäni kovin samanlaisia, ehkä siksi että koen ne eri tavoin. Angeline on minulle pehmeämpi ja haavoittuvaisempi, vähän enemmän filmisk – tiedätkö tuon termin? Kuin elokuvamusiikki, ja Stranger taas on eteenpäin menevämpi, hyvä biisi kuunnella autossa.
Filmisk, eli elokuvamainen! Olet maininnut, että pystyt edelleen tuntemaan vihaa ja surua kuunnellessasi Strangeria. Onko suhteesi kappaleeseen muuttunut siitä, kun kirjoitit sen?
Ei. Ei oikeastaan. Tykkään kuunnella sitä, vaikka en teekään sitä usein. Mutta joskus kun kuuntelen, ajattelen "oh".
Ehkä vastaus onkin jo siinä... Kun kuuntelet Strangeria, ajatteletko henkilöä, josta kappale kertoo, aina?
Kyllä, ajattelen. Mikä synnyttää tunnetta? Tämä on vain yksi tilanne, ja kyllä, ajattelen.
Ajatteletko koskaan, miten kuulija kokee kappaleen – mitä se voisi hänelle merkitä?
Kyllä, juuri näin, kuten sanoit. Se tekee minut todella iloiseksi. Kun kuuntelit biisiä, ajattelit sitä omaa henkilöäsi. Ehkä joku sai sinut tuntemaan niin vaikka kymmenen vuotta sitten.
Toivon, että ihmiset voivat – ei ole hauskaa, jos jokaisella on sellainen henkilö, joka tulee mieleen – mutta kun kuuntelen biisiä, johon voin samaistua, tulee olo, että en ole yksin. Uskon, että ihmiset voivat ymmärtää itseään paremmin kappaleen kautta.
Se on hyvä. Jos voisit palata ajassa taaksepäin ja puhua nuoremmalle itsellesi, joka vasta haaveili musiikin tekemisestä, mitä sanoisit?
Kärsivällisyyttä. Jos sinulla on idea, josta oikeasti pidät, pitäydy siinä, luota vaistoosi. Se voi olla melodia, kappale, teksti, mikä vain. Usko ensimmäiseen ideaasi, vaikka ympärillä olevat olisivat eri mieltä.
Hyvä neuvo ihan mihin vain. Kun olin koulussa, äitini sanoi aina monivalintakokeessa: pidä kiinni ensimmäisestä vastauksesta.
Se on aina paras vaihtoehto. Teen sitä edelleen. Muistutan itseäni, että teen tätä, koska se on hauskaa. Kun tuntuu stressaavalta tai ahdistavalta olla aina 100% tai hyvä, muistutan itseäni, että kaiken pitää olla hauskaa. Pitää säilyttää alkuperäinen syy, miksi aloitin musiikin tekemisen: koska tykkään laulaa.
Tämän päivän musiikkialalla keskitytään paljon singleihin, striimauslukuihin ja uuteen julkaistavaan materiaaliin. Mikä sai sinut haluamaan kertoa oman tarinasi kokonaisen albumin muodossa? Tai miten suhtaudut siihen?
Rehellisesti sanottuna en mieti sitä kovin usein. Kyllähän sitä kuulee, että singleistä saa enemmän irti. En ole sitä vastaan. Olen julkaissut singlejä ennenkin. Tämä on ensimmäinen albumini; se on ollut unelmana. Se tuntuu suuremmalta kuin single, koska kyseessä on kokonaisuus, tuotanto. Mutta en pohdi asiaa usein. Jos on idea, tee se – vaikka ala menisi johonkin toiseen suuntaan ja sanottaisiin että "nyt pitää tehdä tätä", on hyvä joskus miettiä sitä kyllä. Mutta en ajattele sitä paljon.
On hyvä ettei mieti sitä liikaa. Niinkuin sanoit, seuraa ensimmäistä tunnetta. Kuuntelen itse mielelläni albumit kokonaan. Mietitkö paljon kappaleiden järjestystä albumillasi?
Kyllä, mietin. On mukava kuulla, koska ihmiset eivät tee sitä enää paljoa. Laitetaan soimaan jokin biisi ja fiilistellään, tai ei kuunnella levyä alusta loppuun asti. Kun tekee musiikkia, odottaa että ihmiset istuvat alas ja todella kuuntelevat ja kokevat. Kaikki eivät tee niin, mutta on hienoa kun joku tuntee jotain siitä.
Itse kuuntelen uuden albumin aina ensin kokonaan fiilistellen, miltä se tuntuu, miltä kuulostaa. Sitten toisella kerralla kuuntelen tarkemmin sanoja. Tarvitsen kaksi kuuntelukertaa ennen kuin hahmotan levyn. Monet kuuntelevat vain sieltä täältä, mutta jos oikeasti innostun, huomaan että kappaleiden järjestyksen vaihtaminen voi antaa niille aivan erilaisen merkityksen.
Kyllä, ehdottomasti.
Näetkö jonkin kappaleistasi jatkumona toiselle?
En. Ne ovat samassa maailmassa, mutta eivät jatkumona.
Miten näet oman kehittymisesi musiikissa? Miltä uskot polkusi näyttävän jatkossa? Haluaisitko kokeilla eri genrejä?
Ehdottomasti. Inspiroidun paljon 60- ja 70-luvun musiikista. Haluan, että musiikissani on filmisk-tunnelma; että se on suuri, mutta samalla että voin unelmoida. Tämän levyn jälkeen uusi musiikki voi olla erilaista. Olisi tylsää, jos kaikki olisi aivan samanlaista. Musiikki muuttuu kun oppii uutta, niin se vain menee.
Pidän siitä, kun bändillä on uusi soundi. Jotkut ärsyyntyvät, mutta minusta on tärkeää kehittyä artistina. Olen itse visuaalinen taiteilija, teen välillä eri tekniikoilla. Jos tekee aina samaa, se käy tylsäksi – uskoisin että musiikissa käy samoin.
Minulle lauluääneni on aina ytimessä. Siitä kuulee, että olen minä, mutta melodia, genre tai tunnelma voi muuttua ajan myötä.
Onko joku kappale albumillasi, jolla on sinulle erityismerkitystä?
Se on aina Angeline. Se on minulle kuin oma pieni lapsi.
Se onkin todella hieno biisi.
Pidän siitä paljon.
Luulet, että haastattelun jälkeen kuuntelen sen taas ja saan vieläkin enemmän ajatuksia – se on mielenkiintoista.
Oli upeaa kirjoittaa se ja nähdä, miten kauniisti siitä tuli juuri sellainen kuin tuli.
Se on hyvin luonnollinen. Olet varmasti tosi ylpeä itsestäsi äänityksen ja kaiken muun suhteen.
Kyllä, minä ja Daniel, meillä oli hyvä studiopäivä. Se vain tapahtui.
Kauan sinulla kesti äänittää se?
Se ei vienyt kovin kauan. Muistan, että ensimmäisessä sessiossa saatiin paljon aikaan. Parissa-kolmessa sessiossa kappale valmistui. Myöhemmin lisättiin livenä rumpuja, mutta muoto, sanat ja kappale olivat valmiit kahdessa sessiossa.
Siinä taisi olla kaikki. Osa kysymyksistäni oli valmiina, osa syntyi lennossa. Oli tosi mukava jutella kanssasi.
Kysymyksiä aina syntyy, kun alkaa jutella musiikista. Niin kävi nytkin. Ne olivat hyviä kysymyksiä. On kivaa, kun haastattelijoita tulee eri näkökulmilla – hyviä haastatteluja kaikki. Julkaisen vielä keikasta, olisi hauskaa jos tulet mukaan.
Joo, perjantaina kuulostaa hyvältä. Hyvää iltaa!
Kiitos paljon Amanda!