Kestää vain hetken, ennen kuin "More Water Than Anything" paljastaa, mitä GERD tavoittelee. Tämä ei ole levy, joka tyytyy löytämään tyylikkään soundin ja jää siihen. Kappaleet kiertyvät, kasvavat odottamattomiin suuntiin ja irtautuvat välillä kokonaan maasta. Lopputuloksena on albumi, joka tuntuu sekä äärimmäisen huolitellulta että omituisen rajoittamattomalta.
Ja ennen kaikkea: se on todella hyvä.
Toisella albumillaan GERD on huomattavasti vähemmän kiinnostunut siitä, mitä yleensä pidetään toimivana, ja paljon kiinnostuneempi siitä, mitä tapahtuu, kun hän vie idean lähes rikki asti.
Tämä sopii hänelle.
Elektroniset äänet kohtaavat jouset, suuret rytmiset osiot, ilmavat tauot ja yksityiskohdat, jotka muuttavat koko kappalekuvan yhtäkkiä. Mukana on poppia, ehdottomasti, mutta "More Water Than Anything" ei käyttäydy usein kuin tavallinen poplevy. Kertosäkeet eivät aina tule odotetuissa paikoissa, ja sovitukset tuntuvat olevan koko ajan matkalla johonkin muualle.
Juuri tuo arvaamattomuus on yksi albumin suurimmista vahvuuksista.
Kun kontrolli alkaa lipsua
"Love Economy" on hyvä esimerkki. Harmonia liikkuu tavalla, joka estää kappaletta laskeutumasta siihen pisteeseen, johon korva odottaa. Sen sijaan rakentuu kevyt, epämiellyttävä jännite, kuin jotakin olisi jatkuvasti aivan musiikin takana.
Tämä sopii myös kappaleen tekstin konfliktiin.
GERD on kuvannut kappaletta kohtaamiseksi sen osan itsestä kanssa, jonka haluaisi välttää:
"Se on kuin seisoisi kasvotusten sen osan kanssa itsestään, jota ei oikeastaan halua nähdä."
Tuo tunne toistuu koko albumilla. Ei välttämättä selkeänä teemana, vaan sävynä. Jotain hiertää, vaikka musiikki olisi kauneimmillaan.
Sama tapahtuu myös "Truth To Be Told" -kappaleessa, jossa GERD antaa oudoille ideoille tilaa yrittämättä oikoa niitä jälkikäteen. Tässä vapaudessa on jotain, mikä tekee levystä hauskan, johon haluaa palata. Pienet yksityiskohdat, jotka aluksi tuntuvat oudoilta, alkavat muutaman kuuntelukerran jälkeen tuntua täysin itsestään selviltä.
"Crazy" tekee nimelle oikeutta
"More Water Than Anything" on parhaimmillaan, kun GERD antaa järjestyksen ja epäjärjestyksen taistella samasta tilasta.
"Crazy" on kenties selkein esimerkki. Se alkaa varsin hallittuna, mutta muuttuu askel askeleelta, kunnes kontrollin tunne melkein katoaa. Kyse ei ole kaaoksesta kaaoksen vuoksi. Pikemminkin kappale ikään kuin nostaa sykettä hiljalleen ja kieltäytyy pysähtymästä, vaikka mukava taso olisi jo saavutettu.
GERD itse sanoo:
"Lopussa voimme menettää järkemme, yhdessä."
Ja kyllä, juuri siltä se tuntuu.
Tässä huomaa myös, miten vahvasti GERD ajattelee musiikkia fyysisenä asiana. Levy on tehty soitettavaksi kovaa. Basso ja rytmit ovat niin painavat, että monet kappaleet tuntuvat rakennetuilta yhtä lailla kehoa kuin kuulokkeita varten.
Se tuo albumille tärkeän vastapainon kaikelle pohdiskelulle.
"Hurts" ei tarvitse huutaa
Ensisingle "Hurts" näyttää albumin toisen puolen.
Tässä dramaattisuus piilee pikemminkin katastrofin odotuksessa kuin itse räjähdyksessä. Kappale pyörii epämukavan hetken ympärillä, kun on jo tajunnut suhteen olevan loppumassa, mutta yrittää elää vielä hetken ennen kuin totuus iskee.
GERD kuvaa sitä hetkenä ennen kuin "lattia romahtaa".
Tämä on myös yksi hänen suurista vahvuuksistaan artistina. Hänen ei tarvitse viedä kaikkea maksimaaliseen draamaan, jotta jokin tuntuisi suurelta. Hän on yhtä tehokas pidätellessään ja antaessaan jännityksen tehdä työnsä.
Levy, joka kasvaa kuuntelukertojen myötä
On monia artisteja, jotka osaavat luoda suuria hetkiä. Harvempi onnistuu tekemään sen ilman, että musiikki alkaa tuntua ylikuormitetulta.
GERD välttää tämän, koska hän ymmärtää myös tyhjyyden arvon.
Kun tuotannot pullistuvat, lähes aina on jotain, mikä pitää vastaan. Kun kappale tiivistyy, avautuu yllättäen aukko. Kun melodia tuntuu turvalliselta, pieni yksityiskohta horjuttaa tasapainoa.
Siksi "More Water Than Anything" jatkaa muuttumistaan myös ensimmäisten kuunteluiden jälkeen.
Ja se on ehkä levyn suurin ansio.
Tämä ei ole albumi, jonka tarvitsee avautua kokonaan heti. Päinvastoin. Jotkin parhaista kohdista tuntuvat ensin hieman väärin sijoitetuilta, ja sitten, kolmannen kuuntelun jälkeen, osoittautuvat juuri niiksi, jotka tekevät kappaleesta kiinnostavan.
Ainoa asia, joka oikeastaan estää "More Water Than Anything" -levyä saamasta täyttä huippuarvosanaa on se, että valtava idearikkaus tekee kokonaisuudesta ajoittain melkein liian tiiviin. Jotkin hetket olisivat voineet hyötyä vielä pienestä lisäilmasta.
Mutta se on sangen miellyttävä ongelma.
Sillä tämä on ennen kaikkea ääni artistista, joka uskaltaa tehdä musiikista suurempaa, oudompaa ja vähemmän ennalta-arvattavaa.
"More Water Than Anything" -albumilla GERD ottaa merkittävän askeleen eteenpäin. Ei hiomalla pois omalaatuisuuttaan, vaan antamalla sille entistä enemmän tilaa.
Ja juuri silloin levy on parhaimmillaan.